Related Articles
Olen editoinut tähän tiivistelmän Kotirannan tarinoita, jotka on julkaistu vaasalaisia.infon foorumissa vuonna 2010. Linkki kirjoittajiin sivun alaosassa.
Asuinmme 1952-60 Ainonkatu 24. Suojeluskuntatalossa ja siitä lähti kustaalantielle päin suojeluskuntatie ,joka poliittisista syistä muutettiin kaartinkaduksi. Seinänaapureina asui Toiviot ja Vättö niminen Karjalais mummeli kahdenn poikansa kanssa. Yläkerrassa asui rva. Keskinen, joka piti pyhäkoulua.Yläkerrassa oli myös poliisiradioasema ja kerhotila, jossa Kortelainen piti poikakerhoa.
Vieressä oli Lönforssin autohajoittamo, joka siirtyi myöhemmin kokkolantien viereen. Talvisin oli suurena tapahtumana Vaasan hiihtäjien kilpailut ampumavallien tuntumassa, joista on vielä pienet vallit jäljellä.Oli mehua ja tervan tuoksua, koska suksia tervattiin kilpailua varten.Ampumahiihto oli myös lajina ja kivääreinä pystykorvat kal. 7.62 R53.
Kesäisin urheilimme Linroosin puutarhan kupeessa olevalla niityllä. Joskus harmitti, kun äiti huusi syömään kesken kisan, eikä ollut edes nälkä, kun olimme ravinneet itsemme viereisen puutarhan antimilla. Oli porkkanaa ,punajuurta ,kaalia jne. Puutarhan hoitajana toimi vanhempi hevosmies joka ymmärsi poikien nälän.
Hän oli pukeutunut rääsyihin ja asui puutarhan pannuhuoneessa. Puutarhan pellolle tuotiin joskus lannoitteeksi teurastamon jätettä. Lehmän päistä sahasimme sarvia, jotka tyhjättiin , tehtiin reikä toiseen päähän ja puutulppa toiseen. Kaikki lelut tehtiin itse, jopa säärisuojat korkkimatosta ja pehmusteet vaahtomuovista. Usein olimme kotirannan kentällä nyk.prisma pelaamassa jalkapalloa.Se oli aidattu hiekkakenttä ja ympärillä oli syvä oja josta hörpättiin vettä aina kun pallo lensi aidan yli.
Kotirannalla oli oma nappulajoukkue, jonka valmentajana oli Kari Uusikylä.Vuonna 1958 voitimme mm. Neekerikylän 11-0. Karin pikkuveli Jukka teki 5 maalia. Harjoittelimme vepsun ruohokentällä, joka on vieläkin kaupunginkadun vieressä.
Kouluun mentiin aina pyörällä tai hiihtäen ja kun tultiin kotiin piti pilkkoa puita ja hakea vettä kustaalantien varresta kärryillä. Meille hankittiin televisio juuri kun oli Rooman olympialaiset 1960. Joskus oli paljon kavereita katsomassa.Näkyi vain Ruotsin vännesin kanava .Tv. oli 17″ mustavalko Philips.
Stolpen peltisepänpaja
Minun lapsuudenmuistoni liittyvät osoitteisiin Kustaalantien 68-72. Tonteilla oli Stålpen peltisepänpaja ja Esko Stålpen ja Frekka Eckermanin tontit. Minun linkkini Stålpeihin on se, että Esko S. oli naimisissa äitini siskon kanssa.
Muistan hyvin Vanhan Stålpen pajan ja sen kiehtovat laitteet, esim. sinkityslaitteen.
S:n tontista pari tonttia Vetokannaksen suuntaan oli puolityhjä tontti, jonka asukasta lapsena ihmettelin. Tontilla asui pienessä, ei juuri lasten leikkimökkiä isommassa, tönössä varsin erikoislaatunen ukko, jota seurasin tontin reunalta.
Kustaalantietä vaelsi myös pienikokoinen lätsähattuinmen mies, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen pysähdyä kuselle Kustaalantielle osoittavien ikkunoiden alle.
Mies ilmeisesti nautti kovasti roikotellessaa paljasta kaluaan kohti ikkunoita.
Paskaoja ja muita ojia
Muistui mieleeni Kotiranna poikajoukon talkoohenki silloin kun kyseessä oli uusi leikki, tai harrastusmahdollisuus. Tästä hyvänä esimerkkinä voi käyttää Maraojan, eli Virranvarteen rakentamamme polkupyörien Spiidveirata. Rata rakennettiin nykyisen Sorsatien viereen. Lapiotten ja kuokkien avulla.
Tarkka sijainti oli Sorsatie 60 kohdalla. Rata rakennettiin Maraojan ruoppausmassoja hyväksikäyttäen. Radan ympärysmitta oli suurinpiirtein 50 metriä. Kaarteet oli kallistetut, joten kova vauhti oli mahdollista, jos pohkeissa vain riitti voimaa. Kolareita kuin aidossa Spiidveikisoissa tapahtui. Niistä selvittiin naarmuilla ja mustelmilla.
Paskajoen toisella puolen, Minimanin puolella, tais olla joku vanha pururata tms mitä tuli veivattua fillarilla ympäri. Tosin se oli jo melkeen umpeen kasvanut ja Sorbus ym pulloilla kuorrutettu loppupäästään… Eipä taida tuostakaan olla enää mitään jäljellä.
Maranoja sai nimen Paskaoja 60 luvun nuorilta. Nimitys on aiheellinen siitä syystä, että meijeritoimintaa harjoittava Milka, joka aloitti toimintansa Sepänkyläntiellä 1952.
Milka sai laskea jätevetensä puhdistomattomana Pitkänlahden ojaan, joka oli toinen nimike Maraojalle. Maraoja nimi on muodotunut ojan alkulähteen mukaan Singbyn takana olevan Maraholmenin seudusta.
Ojien nimi vaihtelee
Näin se tietysti on, että jokainen käyttä sitä nimeä mikä kunakin aikakautena on syntynyt. Meidän Srandellinmäen poikien nimitys ojalle oli 40-50 luvulla Virta. Mentiin Virralle ja kaislikkoon. Itse muutin syksyllä 1956 Kotirannalta Palosaarelle, joten sen jälkeinen Kotiranta elämä on jäänyt ohueksi. Takuu varmaa on, että erinlaiset jätökset pilasivat Virran veden laadun. Kokemus myöhemmän elämäni ajalta antoivat kokemusta myös siitä puolesta.
Lämpimiä muistoja
Kuten sanottu jokainen kultaa omalla tavallaan muistonsa. Muistan ja haistan vielä hyvin elävästi kun pikkupoika katselimme kun Valkoisen sillan viereen kaivettiin palovesikaivanto. Mies voimin tuohon pikilööri saveen kaivettiin lapiovoimin allas jolla oli syvyyttä noin 5-6 metriä. Lankuista seinät, sekä kansi ja miehet kaivo lavatekniikalla koko tuon vesivaraston, jota ei tietääkseni koskaan jouduttu käyttämään.
Hajumuistot tulee märjästä savesta, jolla on aivan oma tuoksunsa. Vuosi oli kaiketi 1947. Vesijohto Kustaalantielle tehtiin vuosina 1951-52. Tuolloin Virran viereen kaivettu palovesi kaivo jäi tarpeettomaksi.
Kuin Jukolan veljeksillä
Kivihaantien jatkeelta uudelle Bölen asuntoalueen tienvarresta löytyi vielä yksi Kotirannan poikien retkikohde. Suunitellun Pohjolankadun risteyksestä apaut 300 metriä oikealla on suuri ja korkea siirtolohkare, joka on päältä tasainen. kuin kivi johon Jukolan veljekset kiipesivät turvaan Viertolan härkiä.
Annoimme kivelle nimeksi Härkäkivi. Kiven päälle päästäksemme jouduimme kaatamaan nuoren salskean männyn, joka lovesimme ja asetimme kiveä vasten. Kiveltä on hulppeat näkymät ympäristöön. Silloisessa luonnossa kiven ympäristössä oli pikkusoita joilla kasvoi Karpaloita ja Valokkeja. Härkäkiven päällä oli mahtava napostella itse poimittuja valokkia, joita laitettiin äidin paistamien lättyjen päälle. Oli meillä silloinkin hyvät retkieväät.
Alkuperäiseen keskusteluun
https://vaasalaisia.info/keskustelut/index.php?topic=1181.40
