Miksi vihaat ja mistä se johtuu?
Aina, kun kerron, että maahanmuutto ei välttämättä ole kaikin puolin ihanaa ja kansantaloudellisesti kannattavaa, poliittiset vastustajat ovat pöyristyvinään, ja kertovat, ettei tällainen puhe sovi. Sama on toistunut monesti.
Vaikka asialle voi tietysti nauraakin, joskus kyllä jään miettimään, uskovatko muut todella, että kyse on vihasta. Ja mistä se johtuu?
Jos kuuntelisi vain muiden valtuutettujen reaktioita minun puheisiini, voisi kuvitella, että olen käynyt ehdottamassa jotain sanoinkuvaamattomia julmuuksia.
Yritän vain kertoa, että kotoutumisen onnistuminen vaatisi pitkää taukoa pakolaisten vastaanotossa.
Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: Joko he todella uskovat, että ovat itse niin hyvällä asialla, että jokainen, joka ei ole täysin samaa mieltä, on kauhea ja paha ihminen.
Tai sitten se on tietoinen, kyynisen retorinen tehokeino: Ei ole mitään asia-argumentteja, joilla omaa kantaa voisi perustella, voi vain yrittää mustamaalata toisen kantaa.
Jälkimmäinen on tietysti siitä ikävä vaihtoehto, että sanoja tietää olevansa väärässä, mutta haluaa silti jostain syystä edistää kantaa, jonka tietää huonommaksi.
Ensimmäinen on taas merkki siitä, ettei kannan esittäjä kykene minkäänlaiseen järkevään keskusteluun asioista, vaan haluaa edetä tunnepitoisilla purkauksilla.
Sama toistuu pakkoruotsikeskustelussa.
Perussuomalaiset Nuoret julkaisi kärkevän videon, jossa kuvattiin sitä tuskien taivalta, minkä pakkoruotsi langettaa opiskelijoille.
Kielivapautta vastustavat eli pääasiassa RKP:n edustajat moittivat ulostuloa vihamieliseksi ruotsinkielistä vähemmistöä kohtaan.
Millä kierolla logiikalla se on hyökkäys ruotsinkielisiä ihmisiä kohtaan, että haluaa koulun kielenopiskeluun valinnanvapautta?
Kysymys toistuu: onko kyseessä vain tunnekuohun vallassa oleva henkilö, ettei tällä ole kykyä rationaaliseen ajatteluun, vai vain viimeiseksi keinoksi jäänyt temppu, kun ei pakottamista voi järkevästi perustella?
LAURI KARPPI (ps.)
Vaasa