Martti Pihkalan Kirja Minkälainen Suomi meidän on luotava? on tunnettu erityisesti vaatimuksistaan rodunjalostukseen ja sitä pidetäänkin tuolloin eri puolilla Eurooppaa vaikuttaneen rotuhygieenisen liikkeen suomalaisena ääripäänä.
Kysymyksessä on vuonna 1918 ilmestynyt kansakoulunopettaja Martti Pihkalan kirja, jossa hän hahmottelee samana vuonna käydyn Suomen sisällissodan jälkeisen Suomen yhteiskuntaa. Se sisälsi Pihkalan luonnostelemat perusperiaatteet, joiden pohjalle uusi itsenäinen Suomi pitää rakentaa. Pihkala on päivännyt kirjan käsikirjoituksen Jyväskylässä sisällissodan loppuvaiheessa 14. huhtikuuta 1918 ja se ehti ilmestymään vielä saman kuun aikana ennen sodan päättymistä. Kustantaja mainosti teosta Helsingin Sanomissa ensimmäisen kerran kolme viikkoa sisällissodan päättymisen jälkeen kesäkuun alussa.[1]
Kirja on tunnettu erityisesti vaatimuksistaan rodunjalostukseen ja sitä pidetäänkin tuolloin eri puolilla Eurooppaa vaikuttaneen rotuhygieenisen liikkeen suomalaisena ääripäänä. Pihkala vaatii muun muassa pakkosterilisaatioita.
Martti Pihkalan ohella hänen urheilumiehenä tunnetulla veljellään Lauri Pihkalalla oli samansuuntaisia ajatuksia. Sisällissodan aikana molemmat olivat valkoisen osapuolen pääideologeja. Joidenkin tutkijoiden mukaan Pihkalan rotuhygieenisiä oppeja otettiin käyttöön sisällissodan aikaisilla vankileireillä ja ne johtivat muun muassa naiskaartilaisten teloituksiin. Esimerkiksi valkoisten pahamaineisimpana teloittajana tunnetun Hans Kalmin tiedetään olleen innostunut veljesten ajatuksista.[3] Myöhemmin vuosina 1935–1970 Suomessa tehtiin noin 11 000 pakkosterilisaatiota, joista yli 7 000 oli selkeästi rotuhygieenisin perustein tehtyjä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mink%C3%A4lainen_Suomi_meid%C3%A4n_on_luotava%3F