Minut ovat luoneet omat vanhempani
Tiedän kokemuksesta, ettei uskonnosta kannata kiistellä. Siitä ei tule valmista.
Uskonnon ja tieteen pitää antaa olla rinnakkain erillään. Siitä hyvä esimerkki on evoluutio kirkon sanastossa: ”Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.”
Kauan sitten oli lehdessä juttu Vatikaanin observatoriosta. Haastattelussa sen tähtitieteilijä sanoi, että mitä enemmän me tiedämme maailmankaikkeudesta, sitä enemmän me tiedämme, miten Jumala on toiminut. Samalla tavalla voi ajatella elollisestakin puolesta.
Raamatun henkilöillä ei ollut käytettävissä edes kaukoputkea eikä mikroskooppia.
Nyt tutkitaan suuria ja kaukaisiakin taivaankappaleita ja niiden vuorovaikutusta tai toisaalta pieniä alkeishiukkasia.
Jo aikoja sitten keksittiin, että elollinen rakentuu soluista. Tutkimuslaitteiden ja -menetelmien myötä on päästy tutkimaan solujen sisäistä rakennettakin. Nykyään tutkitaan geenejä, miten ne ohjaavat elämää. Perinnöllisyystiede on saanut apua geenitieteestä. Sen avulla on saatu lisää näyttöä evoluutioteorian puolesta.
Säilyneet maakerrostumat fossiileineen ovat kuin elämän historian kirja. Fossiilien iänmääritysmenetelmät ovat riittävän tarkkoja todistaakseen, ettei kaikkia eliöitä ole luotu rinnakkain, kuten luomiskertomus väittää.
Joka tapauksessa elämä on tässä ja nyt. Kaikki teoriat elämän kehityksestä ovat johtaneet samaan tulokseen. Mitään tieteenalaa ei ole kuitenkaan lopetettu sillä perusteella, että lopullinen totuus olisi löytynyt. Tähän asti näytöt ovat vahvistaneet evoluutioteoriaa.
Minä itse nojaan elämäni kulloiseenkin luetettavimpaan tietoon.
MARKUS E. MYLLYMÄKI
Vaasa