Uuteen maakunta- hallintoon sote edellä
Kauan haudottu sote-uudistus päätettiin rakentaa nykyisten maakuntien kokoisille alueille. Missä vaiheessa sosiaali- ja terveyshallinnon uudistuksesta tuli maakuntien itsehallintouudistus, on hieman hämärän peitossa. Niin tai näin, aluejako tuli ylhäältä annettuna.
Uudistuksen ylevänä lähtökohtana on päällekkäisten toimintojen poistaminen ja eri hallinnonalojen ja organisaatioiden rajojen yhtenäistäminen.
Tavoitteena tämä on hyvä. En ole silti täysin varma, onko aluejaon keskiössä palveluiden parantaminen ja kansalaisten etu, vai poliittinen etupiirijako.
Uusille maakunnille on kaavailtu siirtyvän sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi erikseen lueteltuja tehtäviä. Tehtävät, sekä alueiden toimintamotoriikka mahdollisine verotusoikeuksineen, ovat vielä hämärän peitossa. Karrikoidusti voidaan todeta, että on perustettu itsehallintoalueet ja nyt mietitään niille tehtäviä.
Koska palvelut ja niiden saanti on tarkoitus turvata tasapuolisesti koko maassa, hyvin menestyvät alueet elättävät muuta Suomea myös jatkossa. Tämä turvattaneen valtionosuuksien tasausjärjestelmällä, oli itsehallintoalueilla verotusoikeus tai ei. Tarkennusta saadaan tammikuun loppupuolella, kun selvitysmies Lauri Tarasti jättää selvitykseksensä. Tämän jälkeen asiaan ottaa kantaa hallitus. Nähtäväksi jää, yritetäänkö verkkoon uittaa liian isoa kalaa.
Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden integraatio on yksi merkittävimmistä hallinnonuudistuksista. Jos kokonaisuutta ei saada kuntoon, on kaikki muu näpertelyä. Sosiaali- ja terveyshallinnon sisältöosaaminen on vahvasti sairaanhoitopiireillä sekä kuntien sosiaali- ja terveyshallinnossa. Vetovastuu pitää siis olla vahvasti sote-puolella. Siis heillä, jotka tätä työtä jo nyt tekevät. Toivottavasti aluehallintouudistuksen huumassa löytyy malttia keskittyä ensisijaisesti tärkeimpään sisältöön. Uudistuksen kaikki muut osat voidaan aikanaan integroida uusiin sote-alueisiin.
Marko Heinonen
kaupunginvaltuutettu (kok.)
Vaasa