Mihin katosi naisten tasa-arvo?
Olen ollut sitä mieltä, että suomalainen nainen on varsin tasa-arvoinen miehiin verrattuna. Olen ajatellut, että töitä pitää vielä kuitenkin tehdä työelämän kysymyksissä kuten palkkauksessa, naisten johtoasemaan pääsyssä ja sairaan lapsen hoidossa. Olin väärässä.
Uskoin sukupuolten väliseen tasa-arvoon, koska Suomen naisilla on äänioikeus ja vaalikelpoisuus, kouluttautumisoikeus, lupa ottaa itsenäisesti lainaa ja mahdollisuus asua myös yksin. Meillä on myös oikeus sairastaa, kuntoutua ja harrastaa. Voimme käydä kirkossa, kappelissa ja synagoogassa.
Meillä on myös oikeus liikkua ulkona yksin ilman miestä. Olemme voineet tehdä sen tasa-arvoisessa maassa myös iltaisin.
Sitten tuli loppuvuosi 2015. Maahan tulvi erilaisista kulttuureista, erilaisen kasvatuksen saaneita ihmisiä. Tasa-arvon nimissä heille haluttiin antaa samanlaiset oikeudet, kuin kantasuomalaisillakin on. Tasa-arvon nimissä eri kulttuureista tulleilta ei haluttu viedä sellaisia oikeuksia, joita heillä tuntuu olevan, mutta meillä ei ole.
Me emme ole esimerkiksi kriminalisoineet naisten sukuelinten silpomista, me emme vaadi naisille oikeutta päästä moskeijaan, emme myöskään edellytä, että erilaisesta kulttuurista tullutta naista voi tutkia mieslääkäri tai, että miehen on tervehdittäessä käteltävä naista.
Naisella on loukkaamaton oikeus sanoa EI. Sitä oikeutta on myös toisesta kulttuurista tulevan noudatettava.
Emme ole vaatineet ulkomaalaisille naisille oikeutta luku- ja kirjoitustaitoon. Tämä siksi, ettemme loukkaisi heidän kulttuuriaan. Emme ole vaatineet edes naisrauhaa.
Luemme viikoittain naisrauhan rikkomuksista ja raiskauksista. Kohtelemme raiskaajia tasa-arvon nimissä silkkihansikkain, jotta emme loukkaisi heitä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämä ei ole oikeaa tasa-arvoa. Tämä on naisen oikeuksien riistämistä.
Suomessa naisella on oikeus naiseuteensa, seksuaalisuuteensa ja koskemattomuuteensa. Naisella on loukkaamaton oikeus sanoa EI. Sitä oikeutta on myös toisesta kulttuurista tulevan noudatettava. Tällä hetkellä näin ei ole.
Ikävintä asiassa on se, että virkavalta ei pysty naisrauhaa maahan takaamaan. Niinpä ensimmäiset katupartiot on perustettu. Heitä syytetään äärioikeistolaisuudesta ja epätasa-arvon kylvämisestä.
Mutta partiot syntyvät pelosta, vääryydestä ja epätasa-arvosta. Ne haluavat taata naisrauhan ja turvata naisten koskemattomuuden. Sillä ei ole mitään tekemistä rasismin tai äärioikeistolaisuuden kanssa.
Katupartiot tuomitaan, koska ne mahdollisesti saattavat syyllistyä ylilyönteihin.
Minusta jokainen raiskaus on törkeääkin törkeämpi ylilyönti ja törkeä tuomittava rikos. Jos tytöt ja naiset eivät saa rauhassa kulkea, jos heidän täytyy koko ajan pelätä, voitte uskoa, että minä en katupartioita tuomitse, jos ne tuovat rauhan raiteille.
Maria Tolppanen
kansanedustaja
ps.