Related Articles
Kesä on hehkeimmillään, hallitusneuvottelijat hikoilevat paineessa ja STM teki heppaisen selvityksen sosiaaliturvamme ja EU:n vaatimusten yhteensovittamisesta. Siinä keskeiset maan asiat juhannuksen alla.
Hallitusneuvotteluita seuraan mielenkiinnolla. Ne eivät ole helpot. Vetovastuussa ovat omalla sarallaan osaavat herrat, jotka kuitenkin ovat ensimmäistä kertaa näin vaativan asian edessä. Kummankin on saatava näkemyksensä esille.
Kun vastakkain ovat kokoomuksen oikeisto- ja SDP:n vasemmistosiipi, joutuvat neuvottelutaidot koetukselle. Löytyykö konsensus vai tuleeko ennenaikaiset vaalit. Toivottavasti ei.
STM:n selvitys on yhtä paksua kuin leveää. Se ei selvitä tai siinä ei ole uskallettu tarttua ongelman ytimeen. STM: n mukaan esimerkiksi sosiaaliturvarahojen jakaminen ympäri Eurooppaa on marginaalista. Vuonna 2012 maksoimme kuitenkin yksin työttömyyskorvauksia ulkomaalaisille 307 miljoonaa euroa. Se on liki 20 % kaikista Kelan maksamista työttömyyskorvauksista. Minusta se on valtava ”marginaalinen” prosentti.
Selvitys unohtaa tyystin muut maksamamme sosiaalietuudet kuten lapsilisät ja kotihoidontuen. Näitä maksetaan ulkomaalaisen työntekijän kotimaassa olevalle perheelle silloin, kun yksi perheestä työskentelee Suomessa. Aikaisempien selvitysten mukaan näitä rahoja maksetaan liki 10 miljoonaa euroa EU:n alueelle. Kun tuohon lisätään yhdistelmälupadirektiivin mukanaan tuomat vaatimuksen EU:n ulkopuolisille ihmisille ja heidän perheilleen maksettavat etuudet, alkaa sana ”marginaalinen” kuulostaa kummalliselta.
Toivoisin, että minihallitusneuvotteluissa nämä huomioidaan kohdassa, jossa keskustellaan valtiontalouden tasapainottamisesta leikkaamalla kotimaisia lapsilisiä, kotihoidontukia, vanhuspalveluita ja opiskelupaikkoja.
Unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisen sopimuksen mukaan sosiaalilainsäädäntö kuluu kullekin maalle, ei unionille, silti se määrää, mitä pitää maksaa ja kenelle. Ulkomaille maksettavat sosiaalituet perustuvat unionin kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Kukin voi valita vapaasti työskentely- ja oleskelumaansa.
Unionissa on kuitenkin olemassa ns. hätäjarrumekanismi. Sitä voi käyttää, jos kansallisvaltio katsoo, että EU:n tasolla tehtävä sosiaaliturvaa koskeva päätös vaikuttaa oman maan sosiaaliturvan kustannuksiin, rahoitusrakenteisiin ja rahoituksen tasapainoon. Hätäjarrun vetäminen voi keskeyttää koko toiminnan jatkamisen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen, Maija Sakslinin mukaan Suomen pitäisi harkita tätä silloin, jos komission ehdotuksen katsotaan vaarantavan asumisperusteista sosiaaliturvaamme. Olen Sakslinin kanssa samaa mieltä.
STM:n selvityksessä sanotaan myös, että: ”Sosiaaliturismista tai hyvinvointimagneettihypoteesista ei ole näyttöä”. Tämän viikon Cosacin kokouksessa Ateenassa oli aivan toisenlaisia äänenpainoja. Siellä ennen muuta kriisimaat peräänkuuluttivat sosiaalista yhdenvertaisuutta ja solidaarisuutta. En kuullut yhtään puheenvuoroa, jossa olisi puhuttu kriisimaiden oman sosiaaliturvajärjestelmän muuttamisesta. Käsitykseni mukaan sosiaaliturismi on olemassa oleva tosiasia ja se käy meille kalliiksi.
Kaikesta huolimatta nautitaan kesästä ja otetaan auringosta voimaa pitkän talven tarpeisiin.
Maria Tolppanen (ps.)
