Related Articles
Meidät vastaanotti Nato-suurlähettiläämme Pia Rantala-Enberg, joka kertoi työstään.
Tiesin, että Suomella on oma Nato-suurlähettiläs, mutta kuinka moni tietää, että yhteistyömme Naton kanssa on niin läheistä? Usein kuulee keskusteluja, pitäisikö Suomen anoa Nato-jäsenyyttä vai ei.
Vierailtuani Suomen Nato-edustustossa haluan sanoa, että seisomme jo ainakin toinen jalka puolustusallianssissa. Minulle kumppanuutemme Naton kanssa on ollut itsestään selvää, ja yhtä itsestään selvää on, että yhteistyötä laajennetaan ja syvennetään.
Nato-kumppanuuden aloittamisen jälkeen puolustusallianssi on suurten haasteiden edessä, ja haasteet ovat, kuten nykyään yleensä, taloudellisia. Tulevaisuudessa USA ei pysty vastaamaan 70 prosentista Naton budjetista, mikä kohdistaa lisää painetta Euroopan maita kohtaan.
Eikä vain Naton budjetti ole lisävarojen tarpeessa. Omien maidemme puolustusbudjetit eivät pysty ylläpitämään uskottavaa puolustusta. Voi kysyä mitä hyötyä on puolustuksesta, joka on riittämätön tiukan paikan tullen.
Tarvitaan laajennettua ja syvennettyä kumppanuutta. Mielenkiintoista on, että eri Nato-maat ovat ryhtyneet yhteistyöhön puolustushankinnoissa, ja myös suoranaisia puolustusalliansseja on syntynyt.
Belgialla ja Hollannilla on nykyään yhteinen sotalaivasto. Saksalaisen kumppanuuden ansiosta Hollanti ei enää sijoita omiin panssarivaunuihin. Suomessa saimme vähän esimakua tällaisesta, kun kyse oli puolustusvoimien lennoista Islannin ilmatilassa. Oliko tämä Nato–yhteistyötä vai ei? Omasta mielestäni keskustelu oli täysin turha, kun kumppanuuttamme tarkastelee sisältäpäin.
Vuonna 2015 Suomen on alettava investoida ja tehdä sotilaallisia hankintoja. Tämä ei ole helppoa, kun maamme lainaa miljardeja ulkomailta. Ehkä Suomen olisi seurattava Belgian ja Hollannin esimerkkiä.
Miksi esimerkiksi Suomella ja Ruotsilla ei voisi olla yhteisiä laivastoyksikköjä? Sama koskee taistelulentokoneita ja miksei myös panssarivaunuja, mutta tällöin on sovittava mihin nämä sijoitetaan ja mistä mahdollinen vihollinen voi tulla.
Nämä ovat vaikeita asioita, mutta myös tässä eurolla on varteenotettava merkitys.
Mieleeni tulee vierailumme Viroon, joka on Naton täysivaltainen jäsen. Siellä ei ollut erimielisyyksiä mistä mahdollinen vihollinen tulee. Yhtä vähän oli epäröintiä heidän realistisissa ajatuksissaan puolustuksestaan, jonka sanottiin kestävän kolme päivää, minkä jälkeen Naton on autettava. Useasti painotettiin, ettei Viro kuulu Natoon lähettääkseen poikia kriisialueille, vaan koska Viro haluaa kestävän puolustuksen.
Myös me täällä Pohjolassa olemme siirtyneet uuteen puolustusulottuvuuteen, kun kyse on arktisista alueista. Näillä alueilla on öljyä, kaasua ja uusi luoteisväylä, jonka taloudellinen merkitys kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa.
Vaikka USA mitä suurimmassa määrin on kiinnostunut alueesta sinänsä, mikä näkyy riidoissa Kanadan kanssa, USA:ta ei arktinen yhteistyö paljonkaan kiinnosta. Täten Pohjoismaat saattavat joutua löytämään omat ratkaisunsa.
Tästä ei liioin tule järin helppoa, koska Norja on täysiarvoinen Nato-jäsen. Siksi voi rauhallisin mielen todeta, että Nato luopuu erikoisjärjestelyistä jotka ovat koskeneet liiton rauhanturvaajakumppaneita. Mikäli olen ymmärtänyt tämän oikein, tulevaisuuden Nato on avoimempi.<
Lars Gästgivars (r.)
