Hallitusneuvottelujen alusta saakka Sote-uudistusta on käännelty ja väännelty, muutoksia tehdään yhtenään eikä varmaan löydy kääntämättä jätettyä kiveä tai kantoa Lopuksi saimme parlamentaarisen sopimuksen, mikä sinänsä ei ole huono ratkaisu, jos jälkeenpäin tietää mitä on sopinut.
Parlamentaarisesta sopimuksesta ollaan nyt tekemässä lakiehdotusta. Ensimmäiset kommentit kertovat selkeästi, että tästä ei tule helppoa. Kysehän on 250 000 henkilön työstä ja noin kahdesta miljardista eurosta.
Monen mielestä vanhaa käytäntöä tulee muuttaa mahdollisimman vähän, toisten mielestä väestöllä tulee olla vapaus itse valita terveyskeskuksensa. Jotkut haluavat kilpailuttaa terveydenhuollon – ja selväähän on, että kilpailu on ainoa keino, jos halutaan saavuttaa säästöjä – ja sen jälkeen antaa väestön itse määrätä minne hakeutua hoitoon. Tämän vastakohta on monen kannattama järjestelmä, jossa kuntien on voitava suojella toimintaansa siten, että lainsäätäjät luovat lisää mahdollisuuksia in-house-suojelulle. Tämä tarkoittaa, että kunnat voivat harjoittaa omien tuotteidensa myynti- ja ostotoimintaa ilman ulkopuolista kilpailua.
Jätän muiden arvioitavaksi miten kuntien terveyskeskukset selviytyvät kilpailutuksesta, mutta taattua on, että EU huolehtii siitä, ettei uusia epäterveitä kilpailutilanteita pääse syntymään. Eli tilanteita, joissa yksityiset joutuvat kilpailemaan verovaroin subventoidun toiminnan kanssa.
Paljon sovelletussa mallissa raha seuraa potilasta, ja perusmaksu on sama riippumatta siitä onko toiminnan ylläpitäjä yksityinen tai julkinen. Yhteiskunta maksaa tietyn osan jäännöksestä.
Toisessa mallissa toiminnanomistaja ei ota voittoa palveluyhtiöstä. Tämähän kuulostaa erittäin hyvältä, kun kyse on terveydenhuollosta. Sanotaan, ettei kenenkään pidä tehdä voittoa toisen sairaanhoidolla. Minun on vaikea uskoa tällaisen toiminnan olemassaoloon.
Oli sitten kyse kunnallisesta, kolmannen sektorin tai yksityisestä toiminnasta, rahan siirtäminen yhdeltä toiselle on täysin laillista. Tätä kutsutaan lailliseksi verosuunnitteluksi. Mutta vannomatta paras, mikään ei ole mahdotonta nykyisessä hallituspolitiikassa. Juuri nyt kaikki viittaa pitkiin neuvotteluihin, mutta hallituskriisiä ei synny. Se on ajankohtainen vasta syksyllä, kun vihreät vetäytyvät hallituksesta.
Lars Gästgivars (r.)
kansanedustaja Mustasaari