Related Articles
Eduskunnassa on hiljaista, ja siksi rupesin käymään läpi aiemmin pitämiäni puheita. Silmäni osuivat puheeseen, jonka pidin joulukuussa 2013 ollessani Mustasaaren kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Puhe on tänäänkin ajankohtainen.
Tuolloin olin eräällä matkallani löytänyt kaksi punaviinipulloa, joiden etikettiä koristivat urhea sankari Don Quijote ja tämän aseenkantaja, maanviljelijä Sancho Panza.
Humoristina eläydyin Cervantesin maailmanklassikkoon, ja olin näkevinäni kaksi miestä valtuustostamme, jotka olivat yhtä urheat kuin Cervantesin miehet, jotka Iberian niemimaalla ratsastivat helteessä ja myrskyssä taistellen vakaumuksensa puolesta.
Miehet hyökkäsivät kunnes aseenkantaja Sancho Panza huomasi, ettei rajan toisella puolella ollut vihollisia, ainoastaan tuulimyllyjä, ja meidän tapauksessamme Merventon tuulivoimala Vaasassa/Sundomissa.
Tuolloin olin tuore kansanedustaja ja uskoin, että kun enemmistöhallitus, jonka takana on murskaavan suuri eduskuntaenemmistö, on antanut lakiehdotuksen, ehdotus kestää kaikki myrskyt.
Nyt eduskuntakausi on edennyt viimeiseen vuoteen ja olen oppinut, ettei kaikki suju suoraviivaisesti.
Rehellisesti täytyy tunnustaa, että Mustasaaren urheat ritarit, pullojen sisällön vahvistamina, saavuttivat ainakin puolivoiton. Pääministeri jättää tehtävänsä, valtiovarainministeri on kysymysmerkki, Henna Virkkunen luopuu taistelusta ja pakkoliitokset on poistettu.
Sen sijaan koko eduskunta hyväksyi oikean superliitoksen siirtämällä kunnilta pois koko sosiaali- ja terveydenhuollon. Nyt viisi kuntaa ohjaa kuuttakymmentä prosenttia kuntien pääomasta.
Toivokaamme, ettei lopputulos ole kuin keisarin uusissa vaatteissa: kunnat ja kuntarajat säilyvät, mutta tehtävät (vaatteet) katoavat.
Vielä emme ole nähneet, miten nämä viisi erityisvastuualuetta, Erva, hoidetaan. Siksi varon tällä kertaa uskomasta mitään, vaikka koko eduskunta on uuden Sote–ehdotuksen takana.
Mutta tunnen kyllä suurta levottomuutta, ettei keskussairaalamme pärjää, kun suuret yliopistolliset sairaalat alkavat vaatia ”oikeutettuja” osiaan.
En usko kenenkään väittävän vastaan, jos sanon, että olisimme tulevissa sosiaali- ja terveydenhuoltoneuvotteluissa olleet huomattavasti vahvempia yhtyneenä 110 000 asukkaan kuntana.<öp>Tuntuu kuitenkin tavallaan hyvältä tunnustaa, että olin tässä väärässä. Rohkeus eduskuntaryhmissä suli nopeammin kuin lumi kevätauringossa
Suokaa minun kuitenkin sanoa, että maailma on monimutkaisempi kuin mitä moni uskoo, eikä kukaan ole toivonut pahaa millekään kunnalle.
Oli miten oli, Suomi ei selviä jos julkinen sektori on pian 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä korjataan, halusimme tai emme.
Olen näkevinäni tämän viime sote–peliavauksessa. Tässä eduskunta osoittaa, että ollaan vakavissaan, mutta tätäkö me halusimme?
Päätän tämän hieman humoristisen, mutta kuitenkin kovin vakavan kronikan toivottamalla kaikille äideille hyvää äitienpäivää.
Lars Gästgivars (r.)
kansanedustaja Mustasaari
