Eduskunnassa syntyi viime viikolla vilkas keskustelu Fortumin ilmoitettua myyneensä sähköverkkonsa pääasiassa ulkomaalaisille sijoittajille.
Siitä asti, kun saimme uuden sähkölain, joka painostaa yhtiöitä kaivamaan sähköjohdot maahan, Fortum on yrittänyt löytää ostajan. Kaapelikaivamisen kustannukset eivät olisi kattaneet Fortumin omistajien tuotto- ja osinkovaatimuksia. Siksi Fortumin sähköverkon myyminen oli yhtiön kannalta oikea päätös.
Kritiikki eduskunnassa kohdistui siihen, että ostajat ovat ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Siksi pelätään, että sähkönjakeluhinnat tulevaisuudessa nousevat.
Pelko on aiheellinen, mutta sillä mistä ostajat tulevat ei ole merkitystä. Rahat ovat samanlaisia, ja on myönteistä, että pääomaköyhään maahamme tulee ulkoa kaksi miljardia euroa. Totuudessa pysyminen ei taida olla tärkeää, jos väittää, että sähkönjakelu on säännöstelty eikä täten vaikuta sähkönsiirtohintoihin Fortumin aiemmilla jakelualueilla. Jos näin olisi, olisimme keksineet rahakoneen.
Näin ei ole, oli Fortumin sähköverkon ostanut yhtiö kotimainen tai ulkomaalainen, osto on kirjattava investointeina uuden omistajan tasekirjaan. Tämä merkitsee, että yhtiössä tehdään poistoja kauppahinnan kahden ja puolen miljardin euron arvosta. Nähtäväksi jää, kuinka suuren osan tästä poistosta valtion energiamarkkinalaitos ottaa uusien sähkönjakeluhintojen perustaksi.
”Eduskunnan talousvaliokunta on sähkömarkkinalakiesitystä koskevassa mietinnössään katsonut, että verkonhaltijoiden keräämien maksujen tulee vastata verkon ylläpidon kustannuksia. Tämän lisäksi verkonhaltijalla on oikeus odottaa, että tulonmuodostus on riittävä sähköverkon kehittämiseen. Pakollisten käyttö-, ylläpito- ja kehittämiskustannusten kattamisen jälkeen tulonmuodostuksen tulee antaa verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sitoutuneelle pääomalle”.
Kauppahinta on sähköverkon oston kustannus. Uusiin sähkönsiirtohintoihin sisältyy taatusti osa 2,5 miljardin kustannuksista, osaksi sähkönsiirtohintoihin ja osaksi muihin kuluihin. Fortumin nykyiset sähkönsiirtohinnat perustuvat yhtiön taseessa olevaan sähköverkon jälleenhankinta-arvoon, jonka voidaan olettaa olevan kauppahintaa huomattavasti alempi.
Vaikka tätä kuinka kääntäisi ja vääntäisi sähkönkuluttajat Fortumin sähkönsiirtoalueilla (hieman yli 600 000 asiakasta) joutuvat maksamaan osan näistä miljardeista. Koska viranomaisten on arvioitava yhtiön oikeus kohtuulliseen korvaukseen koko investoinnista, käytettiin sitten jälleenhankinta-arvoa tai muuta arvoa lähtökohtana paikallisten sähkönsiirtohinnoille, on kuluja ja pääoma korkoja jotka on katettava.
Eläkeyhtiömme voisivat nykyistä laajemmin omistaa sekä kanta- että paikallisia sähköverkkoja, koska sähkönsiirto on monopolisoitu ja varmaa tuottoa. Tällöin monopolin tuotto koituisi kaikkien suomalaisten eduksi samalla kun estetään kotimaisen monopolitoiminnan rahojen häviäminen maasta. Tiedän, että odotukset valtion enemmistöomistuksessa olevaa Fortumia kohtaan ovat suuret. Yhtiöllä on nyt kaksi miljardia, ja näitä rahoja tarvittaisiin varmasti vilkastuttamaan Suomea. Mutta yhtiö on yhtiö ja Fortumilla on suuria hankkeita Venäjällä ja Intiassa, joten saa nähdä, minne monopolirahat joutuvat.
Hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta.
Lars Gästgivars (r.)
kansanedustaja Mustasaari