Related Articles
Viikoittain saa kuulla valituksia korkeista johtajapalkoista, bonuksista ja eläkesopimuksista. Tiedän varsin hyvin, ettei näiden henkilöiden uskomattomilla tuloilla ole pienintäkään vaikutusta yhtiöiden tuloksiin, mutta suuret tulot raivostuttavat kuitenkin mattimeikäläistä.
En ole aiemmin halunnut aiheeseen puuttua, sillä yhtiöiden hallitukset päättävät johtajien palkoista. Varsinkaan ei pidä yleistää ja tuomita kaikkia yhtiöitä samalla mitalla. Ansaitun palkanlisän saaminen hyvin tehdyn työn johdosta kuuluu yritysmaailmaan, mutta kuinka suuria palkanlisiä hyvänsä ei sovi maksaa, rajansa kaikella.
Sopivan ja sopimattoman raja riippuu luonnollisesti johtajien tarjonnasta maailmanlaajuisilla markkinoilla, etenkin kun kyse on kansainvälisillä markkinoilla toimivista jättiyrityksistä. Siksi emme voi tehdä juuri mitään näiden johtajien eduille.
Mutta kun nämä edut ja bonukset, kansainvälisin eduin, alkavat levitä kotimaisilla markkinoilla toimiviin yhteiskuntaomistettuihin yrityksiin, on aika tarkistaa, ketkä kuuluvat yhtiöiden hallituksiin. Näihin pitäisi kuulua myös entisten maksajien edustajat eläkeläiset. Tässä omistajaohjauksen on kannettava vastuu, eli kuka valitsee näiden yhtiöiden hallitukset.
Olen jättänyt eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) mukaan vähintään puolet työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostojen jäsenistä tulee olla vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajia.
Edustajat valitaan keskeisten työntekijä- ja työnantajajärjestöjen ehdotuksesta. Käytännössä myös muut hallintoneuvostopaikat on nimitetty yllämainittujen intressitahojen, erityisesti työnantajapuolen toimesta.
Huomionarvoista on, ettei eläkeläisillä ole tällä hetkellä edustajaa työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostoissa. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista eikä oikeudenmukaista eläkeläisten lukumäärää, n. 1,4 miljoonaa, ajatellen.
Myös eturyhmien, jotka eivät ole keskeisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustamina, pitäisi saada äänensä kuuluviin työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostoissa. Ymmärrettävää on, että työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat edustavat nk. maksavaa osapuolta työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostoissa. Yhtä lailla myös eläkeläisten tulisi edustaa eläkkeensaajia.
Kaikilla kolmella eturyhmällä on yleensä samat, yhteiset intressit, ts. työeläkevakuutusyhtiöiden menestys ja vakavaraisuus. Mutta on luonnollista, että yhtiöiden muissa asennoitumisissa, intressit eivät ole samat.
Maksaja haluaa mahdollisimman pieniä kuluja, kun taas eläkkeensaaja haluaa inflaatiolta suojatun eläkkeen. Eri intressejä ajatellen, kaikkien kolmen eturyhmän tulisi olla edustettuna järjestöjensä kautta.
Myönteistä olisi myös eläkejärjestöjen osallistuminen hallintoneuvostoihin, jolloin eläkejärjestelmän avoimuus ja läpinäkyvyys eläkeläisiä ja muuta yhteiskuntaa kohtaan kasvaisi.
Viime aikoina on sekä joukkoviestimissä että eduskunnassa arvosteltu bonus- ja etujärjestelmiä, joita on annettu valtion- ja muiden puolijulkisten yhtiöiden hallituksille ja johdolle. Jos eläkeläisillä olisi neljännes työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoneuvostopaikoista, heillä olisi myös 1-2 hallituspaikkaa. Tämä lisäisi eläkejärjestelmämme uskottavuutta ja tasapainottaisi hallintoa.
Lars Gästgivars (r.)
kansanedustaja Mustasaari
