Yhdeksänkymmentäluvun alun sanonta kuului ”Mitä suuremmat velat, siitä todennäköisempää että joku muu ne maksaa”. Silloin tämä koski yrityksiä, mutta nyt olen alkanut pelätä, että valtiovallan piirissä aiottiin turvautua samaan menetelmään.
Me mukana olleet tiedämme, miten 90-luvulla kävi, ja nyt mukana olevat tietävät miten Kreikan ja muiden ylivelkaantuneiden maiden kävi ja käy.
Liikemaailmassa on vapauttava akti, konkurssi. Mutta maiden suhteen konkursseja ei ole. On vain yksi maksaja, maan väestö. Sama koskee myös kuntia – jos haluaa pysyä itsenäisenä, on pidettävä taloutensa tasapainossa. Ellei sitten turvaudu toiseen keinoon ja hanki itselleen niin suuria velkoja, ettei kelpaa kenellekään.
Hallitus on tiennyt tästä tasapainosta, mutta ei ole siihen puuttunut. Nyt tämä puhkeaa täyteen negatiiviseen kukintaan. Eipä ihme, että pääministeri Jyrki Katainen näyttää väsyneeltä. Väitän, että hänen työtaakkansa viimeisten kolmen vuoden aikana on ollut lähestulkoon epäinhimillinen. Ymmärrän täysin hänen päätöstään.
Hänen lähin työkumppaninsa on ehkä ollut vielä kovempi, nimittäin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Hänkin on varmaan väsynyt, mutta heittäytyy kuitenkin taisteluun puoluejohtajuudesta ammattiyhdistyspomon, Antti Rinteen kanssa, säilyttääkseen valtiovaranministerin salkun ja saattaakseen hallituksen päämäärään. Tässä naisessa on ruutia. Hän esittää kovia säästövaatimuksia joista kaikki tietävät, ettei niistä missään puolueessa pidetä. Varsinkaan moni hänen omista puoluetovereistaan ei niistä pidä.
Haastattelussa hän kerran sanoi, että lopussa kansa asettuu sellaisten poliitikkojen taakse jotka kantavat vastuuta. Uskon häntä ja toivon hänelle voimia ja tarmoa.
Ei ole mikään ihme, että kaikki oppositiopuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, ovat välikysymyksen muodossa ilmoittaneet tyytymättömyytensä hallituksen perhepolitiikkaan. Olisi vain puuttunut, että hallituksen juuri jättänyt vasemmisto olisi asettunut opposition taakse, mutta näin ei käynyt. Tällä tavalla voi nyt vähän myöhään osoittaa, että on ollut mukana hallituksessa kolme vuotta, mutta vasemmisto oli heikko jättäessään hallitus. Saa nähdä, koska vihreät päättävät seurata vasemmiston esimerkkiä.
Kukaan Suomessa ei toivo, että kolmilapsisen perheen lapsilisiä leikataan 30 eurolla kuussa. Kaikkien on tiedettävä, että esitetty suuri säästöpaketti sisältää leikkauksia joka alalla. Hallitus on kuitenkin varannut 100 miljoonaa euroa pienituloisten perheiden hyväksi korottamalla perusvähennystä ja työtulovähennystä. Tämän lisäksi tehtiin poikkeuksena toimeentulotukeen täysi indeksitarkistus. Yksinhuoltajakorotukseen ei liioin kosketa.
Turha on puida kaikkia leikkauksia, mutta uskallan väittää, etteivät syksyn budjettineuvottelut ole ruusuilla tanssimista. Maamme on tässä tukalassa tilanteessa kunnes saamme vientiteollisuutemme kunnolla käyntiin ja kolmesataatuhatta työtöntä työllistettyä. Mutta jokaisella työllä on oltava työnantaja. Kannattaisi kysyä pienyrityksiltä ja niiden edustajilta mikseivät palkkaa väkeä.
Ainoastaan ne palkkaavat tänä päivänä. Muuten olemme uusien leikkausten edessä. Asia on kyllä niin yksinkertainen, että tätä maata ei rakenneta veronkorotuksilla, vaan rehellisellä työllä jossa palkkakulutaso on kilpailukykyinen naapurimaitten kanssa. Näin että tuotteemme myisivät maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Lars Gästgivars (r.)
kansanedustaja Mustasaari