Related Articles
Tartuin Tuula Haataisen kirjaan "Arjen kuningattaret" pitkin tekohampain, koska kuvittelin törmääväni poliitikon koottuihin selityksiin. Olin
väärässä.
Luin ensimmäiseksi luvun "Salaliittoteoria", mikä johtui siitä, että
itselläni on tiedosto erilaisista salaliittoteorioista Lusitanian upottamisesta Estonian uppoamiseen saakka ja mieletön määrä mielettömiä teorioita siltä väliltä.
Onnittelen kirjoittajaa siitä, että hän osaa välttää yksityiskohtien suohon uppoamisen ja teorioitten luettelemisen houkutukset. Itse en ole aina osannut. Haatainen pysyy tiukasti asiassa, eikä eksy esimerkkitapausten hetteikköön.
Jouluaatonaattona jatkoin Arjen kuningattarien lukemista, mutta välillä oli luettava aamun lehti. Silmiin osui juttu, joka ilman muuta on viime aikojen salaliittoteorioitten äiti, tai oikeammin isä, nimittäin ote Ylen kulttuurituottaja Stefan Brunowin kolumnista Hufvudstadsbladetissa. Se kertoo Kjell Westön ja Vladimir Putinin yhteisestä juonesta.
Brunow kirjoitti Westön romaanista Missä kuljimme kerran ja arveli, että sisällissodasta jauhaminen on jatkoa sille uudelleensuuntautumiselle, jota Kreml aikoinaan Suomelta vaati:
"Sisällissodan trauman elossa pitäminen samoin kuin Henrik Arnstadin harjoittaminen jatkosodan johtajien rikollisiksi leimaaminen on täysin linjassa neuvostoliittolaisen historiakäsityksen kanssa, joka on Putinin KGB-hallinnon aikana palannut täydellä voimalla Gazpromin Gucci-pukuihin verhoutuneena."
Tuula Haatainen olisi todennäköisesti malttanut jättää näin nerokkaan teorian huomioonottamatta, koska se ei olisi mitenkään liittynyt hänen teoksensa kuvaamiin asioihin. Itse en olisi malttanut. Kannattaa lukea.
