Palaute: Vanha P.
Reaktio H.Katajamaen Vasabladet-kirjoitukseen
Kysymykseen, tuhoako foorumeissa tapahtuva kansalaiskeskustelu meidän kulttuuriamme, ei kukaan voi vastata. Ilmiö on joka tapauksessa tullut jäädäkseen.
Meidän kunnallinen järjestelmämme perustuu siihen, että on hallinto (virkakunta) ja kansa ja siihen väliin on asetettu poliittinen elin eli valtuusto ja kh. Tämä duaalinen eli kaksijalkainen järjestelmä toimii aika hyvin ja sillä on saatu aikaan vakautta.
Onko kulttuurimme nyt siis uhattu näiden uusien mahdollisuuksien kuten kansalaiskeskustelu ja foorumit ja blogit ansiosta?.
Kun tarkastellaan toisaalta virkakoneistoa/hallintoa yhdellä puolella ja kansan valitsemia valtuutettuja toisella puolella, voidaan todeta, että molemmilla on täysin eriävät
lähtökohta-asetelmat.
Hallinto (kaupungin johtajat/virkamiehet) joutuvat esittämään mihin suuntaan haluavat kaupungin kehitystä johtaa, mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteet, preferenssit päämäärät, ratkaisut tuleviin ongelmiin ja uhkiin jne. Tämän instanssin suunta on tulevaisuuteen, ei niinkään nykytilanteeseen.
Nämä hankkeet ja ratkaisuehdotukset/prioriteetit joutuvat nyt valtuuston käsiteltäväksi. Valtuustossa katse on suunnattu lähinnä nykyiseen tilanteeseen, toki myös tulevaisuuteen, sen perusteella miten asioita on esivalmisteltu virkamiestasolla.
Tämä on se seula, jonka kautta asiat etenevät. Yleinen käsitys lienee että yhteisymmärrys näiden kahden ”navan” välillä takaa vakaan kehityksen ja estää pahimmat möhläykset. Voidaan puhua hyvästä päätöksenteko kulttuurista.
Kun asioita katsotaan taaksepäin, huomataan että impulsseja tulee myös ulkopuolelta.
Kansan parista nousee hankkeita/ ideoita / visiota , jotka tulevat käsittelyyn ja jotka myös hyväksytään.. Historia on tästä täynnä esimerkkejä. Näin aktiiviset kansalaiset muodostavat periaarteessa vielä kolmannen instanssn.
Kansalaisnäkökulma on usein hyvin perinteellinen ja katseen suunta on usein taaksepäin. ”Näin on tehty muuallakin ja näinon aina tehty jne”. Onhan se selväkin, että aniharva yksityinen ihminen uskaltaa esittää ylipäänsä tulevaisuuden visioita koska on olemassa vaara että tulee leimatuksi.
Onko tämä kolmas tekijä sitten turha? Tarvitaanko sitä?
Vahvistuuko tämä kolmas tekijä vain sen vuoksi, että hallinto/virkakunta on heikko, eikä
ole keskittymässä siihen mikä sille kuuluu?
Onko nykytilanteen ongelma se, että virkakoneistolla ei ole tulevaisuuden visioita ja se keskittyy vain hallitsemiseen ja että poliittinen valta eli esimerkiksi valtuuston jäsenet ovat keskittyneet enenmän vallitsevien valtasuhteiden vaalimiseen kuin muutoksen edistämiseen, joka on kuitenkin väistämätöntä.
Seurauksena on pysähtyneisyyden tila. Ei enää pystytä varautumaan tulevaisuuden uhkakuviin, esimerkkinä nyt vaikka väestö- tai eläke tai mikä muutahansa tiedossa oleva ”pommi”.
Mutta takaisin, ydinkysymykseen, ”tuhoako tämä uusi kansalaiskeskustelu netissä meidän kulttuuriamme. Vahvistuuko nyt tämä tekijä, kun uusi anonyymi mahdollisuus on keksitty?”
Vastaus on, ehkä alussa, kunnes on opittu käyttämään työkalua oikein. Ei rock-musiikki ole tuhonut klassisisia musiikkiperinnettä.
Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa syntyy tasapaino näiden kolmen tekijän välille. Kehitys tulee olemaan vakaampi, läpinäkövamppi ja siihen jokainen voi samaistua paremmin.
