Jos talousongelmat voisi ratkoa painamalla rahaa, niin Zimbabwe olisi tänä päivänä maailman rikkain valtio, ja monet muut olisivat seuranneet esimerkkiä. Rahan moninkertaistaminen ei kuitenkaan moninkertaista ruuan määrää, eikä muidenkaan tarjoomien (tuotteiden ja palveluiden) määrää. Siksi talousongelmat voi ratkoa vain ratkomalla reaalitalouden ongelmat.
Reaalitalouden idea on siinä, että tuotetaan vähintään se mitä kulutetaan, eli tarjooma tarjoomaa vastaan. Vaasassa haasteena on, että eläköityvien vaasalaisten myötä tarjoomien tuottaminen vähenee, mutta kulutus esimerkiksi sairaspäivinä lisääntyy. Eli, valtavissa rahaongelmissa painiva kaupunki tarvitsee jättimäiset lisäykset terveydenhuoltoon. Tämä sisäinen ongelma näyttää entistä pahemmalta kun tietää ettei Vaasa ole omavarainen, ja rahan sisäänvirtaamat vaimenevat tuottavuuden vähetessä, sekä ulosvirtaamat kiihtyvät mm. öljyn hinnannousun takia, joka on öljysyöpölle kaupungille tärkeä huomio.
Kun pelimerkit kuluu öljyyn, ei rahaa tahdo enää riittää, ja mikäli öljyä ei kyetä ostamaan eivät yritysten rakennuspalikat päädy perille. Tällöin Vaasa ei voi enää tuottaa tarjoomia entiseen malliin, josta seuraa työttömyyden kasvu. Jos työttömyyden lisääntyminen johtaa kierteeseen, jossa työläisiä lähtee muille paikkakunnille työnhakuun, niin Vaasan asuntomarkkinat romahtavat, ja kaupunki ajautuu sukupolven kestävään laman koukkuun, josta ei pois pyristellä. Tyhjät talot luovat valtavan ylitarjonnan johon kysyntä ei pysty vastaamaan.
7%-sääntö on erityisen tärkeä muistaa öljyn kohdalla. Eli, jos öljykustannukset kohoavat 7% vuodessa, ne tuplaantuvat vuosikymmenessä. Mikäli öljyä käytetään 7% enemmän vuodessa, niin tällä vuosikymmenellä käytetään enemmän öljyä kuin koko ihmiskunnan historian aikana. Jo tällä hetkellä öljyä porataan syvältä merenpohjasta, ja hinta kallistuu myös ostovoimistuvien kansakuntien myötä. Millä tarjoomilla Vaasa siis rahoittaa lähivuosina tuplaantuvat öljykustannukset?
Vaasalaisten bensalaskut olisivat alle puolet nykyisestä, mikäli olisi rakennettu tiivistä, ja korkeaa. Mutta kun on rakennettu omakotitaloja laajoille alueille, jossa matkat ovat pitkiä kävellä, eikä joukkoliikenne omaa talousedellytyksiä toiminnalleen, niin asukkaat ovat turvautuneet kalliiseen yksityisautoiluun. Pohjois-Vaasan liikenteelle on näin rakentunut todellinen pullonkaula, eikä minun lisäkseni juuri kukaan ole tosissaan tahtonut rakentamista kohdentaa Pohjois-Vaasan sijasta sille järkevämmin sopiviin kaupunginosiin. Öljyn lisäksi rahaa palaa katuihin, rakennusmateriaaleihin, viemäreihin, vesiputkiin, sähköjohtoihin ja muihin ylläpitoa vaativiin tarjoomiin. Sähköautojen massatuotanto olisi aivan valtava helpotus.
Sähköautojen tuottaminen ei kuitenkaan onnistu tuosta vain, koska siihen tarvitaan valtavia infrastruktuurimuutoksia. En tiedä riittääkö pelkän sähkönlisäykseen se, että pari kaupunkia innostuu lämpöpumpuista vai tarvitaanko 15 uutta ydinvoimalaa, mutta infrastruktuurikysymys on joka tapauksessa erityisen tärkeä. Eikä vähiten siitä syystä, että jos jokainen eläisi kuten suomalainen tarvittaisiin neljä maapalloa sellaisen globaalin elintavan kestämiseen.
Hyvä infrastruktuuri kestää siihen kohdistuvan kuormituksen, ja hyvät päättäjät näkevät mikä on tulevaisuuden tarve. Maailman nopeista talouskasvualueista löytyy valtavasti esimerkkejä joissa infrastruktuuri ei pysy talouskasvun vauhdissa. Rekat seisovat itseaiheutetuissa ruuhkissa matkalla satamaan, jätehuolto ei kykene hoitamaan kasvavaa jätemäärää, etceteraa.
Jotta Vaasan reaalitalous saadaan kuntoon tarvitaan päättäjiltä kahta asiaa. Ensiksi strategian luominen ja toteuttaminen, eli kokonaisuuden hallinta. Jos jokainen ehdottaa ihan mitä sattuu, ja äänestää mitä sattuu, niin rahat ovat loppu ennenkuin puoliakaan ehdotuksista on käyty läpi. Siksi asioista pitää sopia toimiva kokonaisuus, ja saada enemmistö toimimaan tuon kokonaisuuden toteuttamiseksi. Toiseksi pitää olla hyvät neuvottelutaidot, että pystyy joustamaan omista mielipiteistä sen verran, että löytyy enemmistö, ja saadaan jotain todellista aikaan. Näiden kahden asian osaaminen tarkoittaa kykyä vastuunkantamiseen.
Valtuustoon tarvitaan siis riittävää tietämystä, ja taitamusta vastuunkantamiseen jotta Vaasan reaalitalous saadaan kuntoon, ja infrastruktuuri uusitaan vastaamaan nykypäivän tarpeita. Silti joka vaaleissa vasemmisto, vihreät ja monet muut yksittäiset valtuutetut keräävät tuhatmäärin ääniä vaikka heillä ei ole mitään kykyä vastuunkantamiseen. Yleensä he eivät edes kuuntele mitä muut haluavat sanoa. Tälläisten valtuutettujen poliittinen toiminta johtuukin muista syistä. Ihmisten soisi kysyvän ainakin sen, että mitä valtuutettu on edellisellä kaudella saanut aikaan, jottei samoja aikaansaamattomia kierrätetä yhteiseen sietämykseen seuraavallekin kaudelle. Olisihan sekin vähintäänkin kummallista, jos huonekalutehtaan johtaja saisi neljässä vuodessa aikaan ainoastaan yhden tuolin, joka ei edes kestä istumista, ja touhu vaan jatkuisi.
Muuttuvassa maailmassa on monen uudelleenkouluttauduttava, eikä tätä muutosta tule pelätä. Itse käytin elämäni tärkeimmän vuosikymmenen pätevöityäkseni politiikan vastuunkantajaksi, joka on taatusti maailman alikoulutetuin ala. Mutta ihmiset nyt vain haluavat äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka vetävät reaalitalouden solmuun, ja puhuvat itselleen ääniä jotka sitten pettävät heti ensimmäisenä vastuupäivänään. Siitä vaan. Äänestäkää huonoja ehdokkaita jos niin päätätte, mutta älkää sitten ihmetelkö minkä takia asiat ovat niin huonolla tolalla.
Äänestäjäkunnassa on kuitenkin vähitellen havaittavissa järkiintymistä, kun esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa talous kiinnosti enemmän kuin jotkut ministerin tekstiviestit. Tai kenties ihmiset ovat sunnuntaikävelyllään huomanneet, että ympärillä olevat ihmiset kielivät siitä, että jotkut muutkin ovat tehneet suorasukaisia ehdotuksia kuin pari ministeriä tekstiviesteillä. Joten toivoa paremmista äänestystuloksista siis on.
Pitäkää demokratian tärkein ajatus mielessä: Demokratia on sitä, että tehdään itse. Vastuu kuuluu yhtäläisesti jokaiselle äänestysoikeutetulle.
Ugh! Olen puhunut.
Heikki
