Author Topic: Aution saaren levyni!  (Read 33905 times)

0 Members and 2 Guests are viewing this topic.

Offline Toope

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 467
    • View Profile
Aution saaren levyni!
« on: 16. 09. 2005 09:09 »
Mieli vaihtuu iän mukana

Minulla ei ole minkäänlaista musiikillista koulutusta.  Olen musiikin kuluttaja, kuuntelija.  Ensimmäiset musiikkielämykseni sain kun kuuntelin lapsuudenkodissani radiosta "Lauantain toivottuja".  Ensimmäisen grammarin sain 7-vuotiina.  Siitä alkoi pitkä iskelmamusiikin vaihe elämässäni.

Jossakin vaiheessa kyllästyi täydellisesti iskelmämusiikin ennakoitavuuteen ja tylsään toistoon ja ryhtyin kuuntelemaan ja keräämään jazzia.  Tämä vaihe on edelleen päällä, joskin vaimentumaan päin-

Siinä neljänkympin kieppeissä kiinnostui ns. klassisesta musiikista - lähinnä kamarimusiikista ja erityisesti barokkimusiikista.  Suuret sinfoniset teokset eivät vieläkään jaksa kiinnostaa mutta kyllä kaikki "solo-esityksistä oktetteihin"  eli siis pieneimuoisempi klassinen musiikki.

 Vielä täytyy tunnustaa, ett kuuntelen ns. "kevyttä klassista".  Kuulun niihin todellisten asiantuntijoiden halveksumiin musiikinystäviin, jotka ensimmäisena kuuntelevat sen kauniin adagion ja hitaan largon ja sitten vasta loput.

Minulle musiikki on jokapäiväistä elämää.  Kuuntelen musiikkia keskittyneesti joka päivä 20 min - tunnin ajan.  Tunnen selvästi kuinka musiikki auttaa minua kokoamaan itseni.  Musiikilla on minullae selkeästi terapeuttinen merkitys.

Olen myös lakannut lukemasta säveltäjäelämäkertoja ja teosanalyysejä.  Nykyisin muistan, että sellaisen ja sellaisen levykannen omaavalla cd:lla kolmas raita on se, jonka juuri nyt haluan kuulla.

Offline Serene

  • Kokelas
  • *
  • Posts: 4
    • MSN Messenger - lancorine@hotmail.com
    • View Profile
Mieli vaihtuu iän mukaan
« Reply #1 on: 16. 09. 2005 11:11 »
Kyllähän se totta on. Minulla ainakin ensin olivat ihanat lastenlaulut, jotka muistaa vielä vanhanakin ja sitten kasvamisen myötä siirryin automaattisesti maailman musiikkiin. Sen tiedän vanhempieni kertomusten perusteella, että minulle soitettiin klassista musiikkia (Mozart, Chopin, Beethoven, Antonio Vivaldi) sekä jazzia että bluesia.

Vanhemmillani on samanoloinen musiikkimaku kuin sinulla Toope.

Itse kuuntelin nuorena lähinnä poppia, sillä kappaleiden kertosanat olivat helpot muistaa ja laulaa yhä uudestaan ja uudestaan. Siihen kyllästyin kolmen vuoden kuuntelemisen jälkeen.

Vaihdoin rockkiin. Se iski oikein kunnolla ja tunsin itseni selvästi muita kypsemmäksi, kun kuuntelin rockkia. Olen hyvin musikaalinen ihminen: soittanut pianoa melkein 10 vuotta, säveltänyt siinä ohessa, laulanut sitäkin kauemmin, mutta siltikään en ole musiikin teoriaan ole oikeastaan koskaan perehtynyt.

En ole koskaan ollut kiinnostunut iskelmästä saati sitten klassisesta musiikista.

Hardrock tuli kuvioihin kun olin 13-vuotias ja seuraavaksi heavy. Yhdessä vaiheessa en edes voinut kuvitella kuuntelevani mitään muuta kuin heavyä. Kaikki muu musiikki oli liian hempeää, huonoa, kevyttä ja yksinkertaisesti ällöttävää. Heavymetal musiikki on suuri rakkauteni edelleen, mutta olen jo kasvanut tuon ällötysvaiheen ohi.

Nyt kuuntelen myös esim. irlantilaista kansanmusiikkia (kelttimusiikkia) ja sitä ihanampaa saa hakea kaukaa, sekä Semmareita (Seminaarimäen mieslaulajat), jotka ovat vokaalimusiikkiyhtye. He eivät käytä musiikkissaan instrumentteja, vaan tekevät omalla äänellään kappaleiden taustamusiikin. Ja noiden lisäksi kuuntelen klassisen musiikin suuria nimiä ja heidän ihania sävellyksiään. Ne ovat kieltämättä inspiroineet minua.

Mieli on muuttuva olio ja näin voin puhua siitä kokemuksella.:D

Terveisin,
Serene

Offline Mikael

  • Vakituinen
  • **
  • Posts: 66
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #2 on: 25. 09. 2005 02:02 »
Lyhyesti: Kaikkea. :)

Offline vaasalainen

  • Tästä foorumista
  • Administrator
  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 5079
  • Gender: Male
  • Muista käydä Chatissa
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #3 on: 30. 03. 2006 04:04 »
Leena Hallasmaa nostaa esille mielenkintoisen kysymyksen musiikkimausta.  Säilyvätkö lapsuuden musiikkielämykset läpi elämän vai muuttuuko maku matkan varrella?
Tämä sivusto täytti 9 vuotta helmikuun 2 päivänä 2014.  Ylläpidän tätä vapaasta tahdostani.  Tämä on minun tapani osoittaa rakkauteni tätä hienoa kaupunkia kohtaan.

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #4 on: 30. 03. 2006 07:07 »
Muuttuu ja ei muutu. Love Storya en ole juurikaan kuunnellut 30 viimeisen vuoden aikana. Murrosikäisenä aloin kuuntelemaan Bowien musiikkia, jota kuuntelen yhä, etenkin vanhempaa tuotantoa Space Oddity herättää tunteita edelleen.

Soitin klassista kitaraa vielä lukioikäisenä. Siitä alkoi myös "kulturellimman" musiikin kuuntelu. Vaikka levykokoelmastani 99% kattaa kriteerin rock musiikkii, omistan jonkin verran myös klassisen musiikin äänitteitä. Aikoinaan en tosin voinut kuvitellakaan kuuntelevani oopperaa, mutta nyt voin ja niin teenkin, tosin Salome on edelleen boikottilistalla. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri tuli aikoinaan tutuksi, koska hyvä ystäväni soitti 2. viulua ko. orkesterissa. Olen hankkinut orkesterin levyttämän Bachin kantaatteja solistina Monica Groop. Musiikki on äärimmäisen kaunista.

Kuuntelen pääosin siis vanhempaa rock-musiikkia, mutta en ylenkato uudempaakaan vanhenevien rockmuusikoiden esittämänä. Viikonlopun uutisenahan vanhenevien rock-muusikoiden suuri nykysuosio oli Hesarissakin.

Musiikki on paljolti mielialakysymys. Joskus on mahdotonta ajatella kuuntelevansa jotain tiettyä artistia tai levyä. Rajumpaan hatutukseen auttaa silloin Metallica ja pienempinä annostuksina esim. Limp Bitzkit (tulikohan se nyt oikein). Oikeastaan vain erilaiset poikabändit yms. idolibändit jääneet satunnaisesta syystä väliin. Samoin on ollut fyysiojazzin laita, joka ei oikein herätä minussa reaktioita.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline Toope

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 467
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #5 on: 30. 03. 2006 08:08 »
Kun omassa kodissa poika rämpyttää kitarallaan omia hevivingutuksiaan ja tyttö paukuttaa pianolla myös omia juttujaan, alkaa pohtia mikä merkitys musiikkimaun muotoutumisessa on ns. ulkomusiikillisilla asioilla.

Keskustelut perheen lasten kanssa ovat saaneet minut vakuuattuneeksi siitä, että kaveriporukka, nuortenlehdet, tv:n musiikkikanavat - kaikki nämä - vaikuttavat 99-prosenttisesti musiikkimaun muotoutumiseen. Se loppu 1-prosenttia on sitten sisäsyntyistä. 

Tosin tämä prosenttiluku saattaa kasvaa ajan myötä kun em. taustavaikuttajilla ei ole enää sellaista otetta kuin se on kasvavaan ihmiseen.


Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #6 on: 30. 03. 2006 09:09 »
Jostakin sitä on alettava. Moniin kappaleisiin liittyy myös muistoja; rakastumisia, eroja, yhteisiä hetkiä, erilaisia tapahtumia.

Itse asiassa ensimmäisiä äänilevyjä, joka kokoelmistani löytyy on Eveliinan single. Korvissani kaikuu vieläkin laulu Koivuun oksaaan koo-o-oorkeaaalle teeeki peippo pesän. Levyä soitettiin isän Amerikasta tuomalla levysoittimella.

Tulipa mieleeni klassinen kysymys. Mitkä kymmenen levyä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Mitkä ovat ne tärkeimmät levyt, joita jaksaisit kuunella mahdolliseen pelastumiseesi saakka.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline Toope

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 467
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #7 on: 30. 03. 2006 10:10 »
Kyllä. Juuri nuo yhdessä koetut hetket, varasinkin nuorempana, merkitsevät paljon oman musiikkimaun muotoutumisessa.  Minulle Mayallin brittiblues ja muutamat kuuntelukerrat läheisen ihmisen kanssa ovat olleet merkittäviä asioita oman musiikkimakuni muotoutumissa aikoinaan.

Palaan kuitenkin vielä asiaan ulkomusiikilliset asiat. 

Erityisesti nämä vaikuttavcat aikuisen ihmisen asenteissa esimerkiksi klassista musiikkia kohtaan.  En kovin mielelläni, en aikanaa tuntemattomassa seurueessa, sano kuuntelevani klassista musiikkia.  Minä nimittäin pelkään leimautuvani snobiksi.  Sellaiseksi pikkusormi sirosti koukussa musiikkia kuuntelevaksi teeskentelijäksi.


Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #8 on: 30. 03. 2006 11:11 »
Mielestäni musiikissa ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta – ehdotonta nollapistettä, jonka yläpuolella kaikki on hienoa ja hyväksyttävää ja alapuolella huonoa ja hyljeksittävää. Musiikissa asian ydin on sen kokemisessa. Eri ihmiset vain kokevat eri musiikinlajit eri tavalla. Hienoa on kuinka länsimaisen sävelasteikon seitsemällä nuotilla sekä eri tahtilajeilla saadaan aikaan erityyppistä musiikkia.

Totta on Toopen mainitsemat ulkomusiikillisten seikkojen vaikutus nuoressa matkalla musiikin maailmaan. Idoliartistit sekä bändit ovat niistä hyvä esimerkki. Näitä on ollut aina, kuten esim. Elvis (josta en kauheesti välitä) sekä The Beatles aikoinaan. Toisten musiikki jää elämään, toisten merkitys populaarimusiikin historiassa jää triviaaliksi. Itsekin saksin Suosikista niiden ihailemieni artistien kuvia talteen. Kellastuneet kuvat ovat vielä tallella laatikossa huvilalla.

Kun huomio kiinnittyi enemmän artistien ulkoisesta ihailemisesta musiikin kuunteluun ja tekstien sisältöön ja lukemakseni lehdeksi vaihtui Soundi, jaksoin opiskella eri bändien koostumuksia eri aikakausina. Samaan vaiheeseen liittyi myös Radio Vaasan Rokkiproffa kilpailu, jossa loppukilpailussa hävisin Niemen Ilelle viimeisessä kysymyksessä.

Nykyisin nimetkin ovat jääneet merkityksettömiksi. Ehkä siksi, että muistettavaa on niin paljon. Oman ajanhallinnan lisäksi on muistettava neljän lapsen harrastukset viikoittain, vanhempainillat, hammastarkistukset yms. lapsiperheen arkeen liittyvää sekä saada kaikki tuo sopimaan yhteen vielä puolison menojen kanssa.

Musiikista on toisaalta tullut kertakulutustavaraa: muutamaa kappaletta soitetaan radion eri kanavilla niin kauan, että kuulijoiden mitta täyttyy. En juurikaan kuuntele radiota em. syystä, koska musiikin kuuntelu on minulle tietoinen valinta. Hyvienkin levyjen hinta laskee muutamassa kuukaudessa roimasti. Eipä silti, niinhän saa kokoelmiaan täydennettyä edullisesti.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline Niiskutti

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 1632
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #9 on: 30. 03. 2006 11:11 »
Kymmenen levyä autiolle saarelle... ehkä mä kuuntelisin siellä iiiihan rauhassa klamydiaa, eikä mulla si taitais olla kiire sieltä sitten enää mihkään.

Offline Pappa Razzi

  • Kansalaisaktiivi
  • ***
  • Posts: 180
  • Terävänä kuin porkkana.
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #10 on: 30. 03. 2006 11:11 »
Johan myrkyn lykkäs.  Minä ottaisin autiolle saarelle, minkä tahansa seuraavien artistien tai säveltäjien cd levyistä tai biiseistä.  Järjestys on mielivaltainen:

1. Miles Davis
2. Fats Waller
3. Teddy Wilson
4. Louis Armstrong
5. Ella Fitzgerald
6. G. Gerswin
7. Anton Vivaldi
8. F. Chopin
9. T. Kärki
10. Villa-Lobos
Eläkkeelle jäänyttä paparazzia kutsutaan Pappa Razziksi.

Offline Johansson

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 391
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #11 on: 30. 03. 2006 19:07 »
Olen vuosien ajan yrittänyt saada otetta ns. nykymusiikista.  Olen lähestynyt aihetta nöyrästi ja monta kertaa setelitukku kourassa, mutta turhaan.  En saa minkäänlaista kosketusta ns. nykymusiikkiin.  Jopa Anton Webernin sävellykset kuulostavat korvissani, jos ei aivan hälyltä,  niin ei ainkaan musiikilta.

Sama koskee Alban Bergiä ja oikeastaan kaikkia heidän jälkeisiään säveltäjiä.  Myönnän kernaasti että vika on minussa.  Tosin jupisen itsekseni, että miksi minun pitäisi tuhlata aikaani nykymusiikin opiskeluun kun voin kuunnella vanhojen säveltäjien musiikkia opiskelematta ja nauttia heidän sävellyksistään.

Pidättäydyn kovin syvällisistä analyyseista.  Lähden omassa musiikin kuuntelussani nautinnosta ja musiikkielämyksestä.  Kaikenlainen akateeminwn apuaraha- ja otsarypistelymusiikki tuntuu turhalta.  Tarkoitan siis vain henkilökohtaista suhdettani tähän musiikinlajiin,

Minulle musiiikissa on edelleenkin tärkeätä tonaalisuus ja ennakoitavuus, johon kuuluu yllätyksellisyys. Olen jo sen ikäinen että myöskään nykymusiikin sosiaalinen ulottuvvuus, ”ai, etkö sinä pidä nylkymusiikista”,  ei millään tavalla hetkauta.  Olen aidosti juntti ja hyväksyn sen.

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #12 on: 30. 03. 2006 19:07 »
1.   David Bowie: (Space Oddity tai) Hunky Dory
2.   Queen: Platinum Collection
3.   Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri solisti Monica Groop: Cantates (Bach)
4.   Kiri Te Kanawa: Christmas Carols
5.   Mozart: Klarinettikonsertto
6.   Sibelius: Viulukonsertot
7.   Hector: Herra Mirandos
8.   John Lennon: Working Class Hero
9.   Metallica: Dark Album
10.   Neil Young: Harvest

Joiden jättämistä ehkä katuisin:

Stevie Wonder: Songs in the Key of Life
Dire Straits: Brothers in Arms
Bo Kaspers Orkester: Hittills
Elton John: Goodbye Yellow Brick Road
Depeche Mode: Playing the Angel
Al Stewart: The Year of the Cat
U2: Joshua Tree
Bruce Springsteen: River
Joku hyvä Live levy, jolloin tuntisi olevansa ihmisten joukossa
Patti Smith: Easter
Pink Floyd: Momentary Lapse of Reason
Suomen Laulava Lintukirja, koska jostain syystä kuvittelen aution saaren sijaitsevan keskellä Tyyntä Valtamerta
Paul Simon: Greatest Hits
Vanishing Sounds of Great Britain

Valinta on todella vaikeaa, koska näidenkin ulkopuolelle jäi monta tärkeää levyä. Jokainen näsitä kuitenkin on perusteltu omalla tavallaan. Yksi tärkeimmistä levyistä olisi tietysti omien lasten äänistä tehty cd, joka toistaiseksi on vielä tekemättä.
« Last Edit: 31. 03. 2006 05:05 by leena_hallasmaa »
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

CGURU

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #13 on: 31. 03. 2006 22:10 »
- Musiikki on minulle niin laaja harrastusalue kymmenien vuosien aikana, ettei siitä itsessään sen
  enempää.  Paitsi että ilman monipuolista musiikkia, elämä voisi olla aivan muuta.
 

- Yksi alue mikä joskus mietityttää, vaikka sen voisi tiedelehdistä lukeakin, on:
  Mikä ihmisiä on venyvässä äänessä ja erilaisissa kiekumisissa yleensä alkuajoista lähtien kiehtonut.

- Lähes joka kulttuuri kiekuu ja joikaa puhettaan jollain tavoin yleisnimikkeellä laulu ja jota
  myös instrumentit tukevat ja matkivat. Ilmiö on aika psykedeelinen, sillä jos tuo kuvio
  ei ole jotenkin hallittu, tai noudata tiettyä kaavaa, on käsite joko: Huonoa musiikkia, tai
  hullun kohtaus, esim. ulvonta.

- Ilmiö on todennäköisesti ihmisen eläimeltä matkima. Tästä huolimatta ihminen vieläkin
  kummastelee, miksi lehmä lypsää paremmin musaa kuunnellessaan, hurtta rauhoittuu, tai
  joikaa musiikin mukana, tai vast.

- Tätä avovaimon kanssa myös naurettiin koiramme demonstroimana jokin aika sitten.
  Koska itse olen opetellut eri soittimia laiffini varrella ja pääinstrumentiksi harrastustasolla
  on jäänyt erilaiset kitarat, niin olen välillä treenaillut diggaamaani slide kitarointia.

- Jos joku ei tiedä mitä gategoria on, niin se tarkoittaa kitaran soittoa lasi, tai metalliputkella
  kieliä liu uttaen ja näin ollen eri pituisten venyvien äänien muodostamisen, eri tyyleillä,
  joita on esim. Blues, Rhythm & Blues, tai Country, tai jokin Progempi.

- No biisi alkaa, olkoon vaikka klassinen Rollin & Tumblin / Peruskomppi muistuttaa junan jytkytystä
 jonka väliin Choruksena vedellään Slaidilla, siis "putkella" venyvät vauhditukset.

- Muija inhoaa suurinpiirtein sydämen pohjasta tuota Genreä ja varsinkin Shufflena.
 
- Lapinkoiran korvike, eli hyväntuulensekoitus vetää kroppansa jalkoihini pitkään kylkiasentoon,
  jossa vaipuu rentouttavaan koomaan, elintoimintonsa minimoiden. Näin voidaan soitella vaikka
  tunnin, toistaen samaa, taikka vaihtaen biisiä, kunhan saundin voluumi, muoto, sekä tyyli
  pysyy kuosissa. Kun ja jos homma loppuu, niin alkaa hidas venyttely, sekä ylösnousemus
  ja lähtö muihin askareisiin. Vaihtoehtoisesti siirrytään kauemmas tuijottamaan, miksi ehkä
  homma lopetettiin.

- Muijan mukaan vaihtoehtoja on 2. Joko musiikki on Kuolettavan tylsää, tai Tajuttoman hyvää.
  Joten se menee välittömästi kroppaan, niinkuin muinaisella neekeriskulaajalla Mississipin
  suistoalueilla.

- Itse pähkäilisin, että tuo synteettinen joiku hivelee cityhurttamme primitiivisiä, eli alkukantaisia joikha
  viettejä, joita se ei välttämättä kuntamme hyyryläisenä muutoin enää tiedosta, kuin
  kuudestilaukeavani kautta putken vauhdittamana.

- Eniway, homma näyttää todella rentouttavan koiraa, aivankuin myös omia stailista tulevia
  tensionejani, joten ..let`s fly, sky high.
« Last Edit: 31. 03. 2006 22:10 by CGURU »

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #14 on: 02. 04. 2006 10:10 »

Musiikki elää.

Eli siis aikoinaan Hectoria, sitten Henrixä ja tänään ties mitä.

Muistan kun nuoret piikkikikit julkaisivat kirjeenvaihtoon halutaan osastolla Suosikissa: Lempikkiharrastus musiikki, CCR ja Sveet, ei muita.
Noh, tämä on historiaa ja Gary Glitterkin herättää tänä täivänä huomiota maailman lehdistössä vain pedofiili-juttujen muodossa, Michael Jackson asuu Bahrainissa ja Carlos Santana soittaa varmaan pian jo rappareiden kanssa. Maailma muuttuu Eskoseni. Näin myös musiikissa.

Oma herätykseni musiikkiin tuli todellakin vaasalaisen musiikin muodossa. Muistaako joku S.P. Insectin? Matti Järvinen, kitara, Harry Piha, basso ja Seppo Niemelä, rummut. Muistan vielä tänä päivänäkin, kun katsoin Onkilahden yhteiskoulun koululaistansseissa "Viulu-Matin" virtuoosimaista kitarataiteilua teelautasen kokoisin silmin. Matti tekikin sitten itse, myöhemmin – täysin bändin tyylistä eroavan – oman levyn, Matin Levy. Luokittelen tämä levyn tänä päivänä kansallisaarteeksi, joka tulee löytyä jokaisen itseään kunniottavan vaasalaisen levykokoelmasta.

Ensimmäisen oikean konsertin koin Vaasan kaupungintalolla. Wigwam esiintyi uudella kokoonpanollaan, juuri albumin Nuclear Nighclub julkaisun jälkeen. Koin taas uuden herätyksen ja Pekka Reckhardin soundi soi ikuisesti päässäni. Freddie are you  ready…

Sitten seurasi aika, jolloin kaikkilla piti olla isot ämyrin olohuoneessa. Minullakin oli julumetut pöntöt ja kaapelit, jotka tuli asentaa siten, että ääni kulki samaan suuntaan, kuin teksti kaapelin kuorissa… Sen mukaan sitten kaikki muutkin vehkeet ja koko kämppä kalustettiin musiikin kuuntelua silmällä pitäen. Yhdessä välissä ei ollut tilaa edes televisiolle. Ja neulat testattiin Eric Kunzellin johtamana, Straussin mahtipontista musiikkia kuunnellen. Niin, ja välissä haikailtiin kevättä, Vivaldin tahdissa. Voe perskeles, miten hieno jakso musiikin maailmassa!

Musiikki herättää muistoja. Jonkun romanssin aikoihin kuunneltiin Daven Lindholmin juttuja ja eräs loppui Ramsteinin konsertin jälkikekkereissä.

Oma musiikillinen pyhiinvaellukseni tapahtui kuitenkin Montreux Jazzissa 1997. Tiesittekö muuten, että Deep Purplen ikivihreä, joka käänteessä kyllästymiseen asti jauhettu "Smoke on the water" sain aikoinaan nimensä Montreuxissa? Bändi asui hotellissa, joka paloi. Aamun valjetessa joku pani merkille järven pinnalla leijuvan savun – Smoke on the water…
Noh, mieleen jäi monta hyvää bändiä, mutta Van "The Man" Morrison, ilmielävänä ja vain parin metrin päästä teki minuun vaikutuksen, joka tulee seuraamaan minua koko loppu elämäni. Samaan kategoriaan voin luokitella Ray Charlesin, vaikka en ole koskaan niin erityisesti hänen tuotantoaan kuunnellut, mutta se on eri asia, kun joku joku panee parastaan Big Bändinsä kanssa ihanteellisissa olosuhteissa. Silloin ymmärtää helposti monen artistin ja taitelijan suuruuden. Suuruuden jota ei ole ennen vain pannut merkille.

Konsterteista on jäänyt mieleen myös Mike Oldfield, joka täytti koko jäähallin musiikillaan. Äänentoisto oli laadultaan täydellinen.
Täydellinen vastakohta oli taas Metallica, joka nosti katon ylös pelkällä energiallaan.
Desibelien maailmanennätyksestä vastasi sitten Motörhead. Paikka oli Q Club, joka paloi vai muutama kuukausi myöhemmin. Rakennettu 1500:e ihmiselle. Motörhead  saapui paikalle testaamaan vehkeitään, Eurooppakiertueelle lähtiessään. Kamat oli tietenkin sovitettu 50 000 ihmiselle ja sillee. Koin ensimmäisen kerran elämässäni, miten musiikki tuli kohti, kuin tuuli ja salpasi kaikki aistit. Seuraavana päivänä pääni oli yhtä suljettu, kuin Alko sunnuntaisin. Kahden päivän kuluttua lopetin kysymästä: "Mitä?"

Leena jo mainitsikin ylempänä Stevie Wonderin. Satuin paikalle, kun hän esiintyi vain 3000:e ihmiselle. Wonder hemmotteli siis meidät äänentoistolla, jonka kaltaista en tule todennäköisesti enää koskaan kokemaan. Arvosana: Täydellinen +.

Konsertit ovat muutenkin se ihan oma lukunsa. Eikä ole aina väliä, onko esiintyjä joku märkäkorva, vai rutinoitunut, maihinnousutakkisten hyväksymä taiteilija. Konsertti paljastaa kaiken.

Konsertit ovat konsertteja, mutta bonuksena ovat sitten nämä festarit.
Muistaako joku Tulivuorirokin Lappajärvellä, silloin kun tapahtuma alkoi hengittämään?
Koko juhla eteni tasaisesti, kunnes pääesiintyjä, Remu & Hurriganes räjäytti pankin!
Mieleen on myös jäänyt Elkie Brooks Ruisrokissa, kun hän levitteli murrosikäisen pojan edessä punaisiin sukkiin verhoiltuja reisään. En tainnut olla ainoa, joka tuijotti tätä satumaista olentoa, työkalu räjähdyspisteessä lavan edessä…

Autiolle saarelle? Noh, ottaisin mukaan Viktoria Tolstoyn – White Russian.
Niin, ottaisin kyllä hänetkin mukaani:
http://www.kulturkueche.de/inhalt/musik/img/musik122.jpg

Samaan laukkuun tukkisin myös:

- Jukka Tolonen – Koko tuotanto.
- Dave Lindholmin boxi – Sitähän se kaikki on.
- Ron Sexsmith – Ron Sexsmith.
- Matti Järvinen – Matin levy.
- Wigwam – Being.
- Pekka Pohjola – Pihkasilmä Kaarnakorva.
- Metallica – Master of Puppets.
- Mike Oldfield – Tubular Bells.

Ottaisin mukaan myös tuulivoimalla käyvän generaattorin, television ja dvd:n, jotta saisin katsoa Steve Vai – Live at Astroria London ja Joe Satriani – Live in San Fransisco.

Jukka Tolosen tuotantoon tutustuin jo Tasavallan Presidentin aikoihin. Pressasta en tosin niin välittänyt, vaan luokittelin se hommaksi, jota oli kiva harrastaa itse, mutta tylsää katsella sivusta, kuin käsipallo…

Tästä muistuu mieleeni eräs hauska juttu, ajanjaksosta, joka oli täynnä Bluesia, jota myös Jukka Tolonen on harrastanut paljon viime vuosina.
Eräs ystäni on vannonut varmasti koko elämänsä Sven Zetterbergin nimeen. Tiedät, ruotsalaisten lahja Bluesille. Kitaristi ja valkoinen neekeri. Minä taas löin nyrkkiä pöytään Jukka Tolosen tekniikkaan ihastuneena myös hänen Blues-juttuihinsa vedoten. Emme päässeet tässä koskaan yhteisymmärrykseen, kunnes sitten kerran esittelin hänelle Jukka Tolosen Big Time albumin, jossa Jukka säesti parissa kappaleessa Sven Zetterbergiä. Volunteer on loistava kappale ja esimerkki musiikillisesta yhteistyöstä, joka ei tunne maiden rajoja!



CGURU

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #15 on: 02. 04. 2006 11:11 »
- Minä muistan vielä SP Insectin, myös Nillun ja Sampin.

- Myös Mitä varten "Pumpun" Transitilla tehtiin kierros nuoriskan ympäri ja rave jatkui.

- " Jätiksen" upeilta jätkiltä legendaarisen "Puten" ohjauksella ,löytyi kellarista aina
    uusimmat hitit ja proget
    ja sitä kautta myös uudet tuulet idoleineen.

- Jotenkin musiikki oli arvostetumpaa, kun konemusa puuttui, virtuoosit oli "käsityöläisiä"
  joiden masterit jäi elämään.

- Oi niitä aikoja ja helevata niitä pakkasia.
« Last Edit: 02. 04. 2006 12:12 by CGURU »

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #16 on: 02. 04. 2006 12:12 »
Lisäänpä paikallisia muistoja, Kokkolasta tosin, mukaan. Siellä tuli myös kuunneltua kaupungin omia orkestereita, joista yksi oli Mielikummitus, jossa kitaraa soitti Laasasen Jari. Rumpali, jonka nimeä en enää muista kuoli hiukan myöhemmin pudottuaan junasta interraililla Kreikassa ollessaan, RIP. Niin ja tietysti Rexin bändi.

Konsertit olivat hienoja: Pellellä oli vielä moottoritie kuuma ja Andylla legot ehjänä, Hurriganesin (alkuperäisen) kaikki kolme kondiksessa sekä Eput jaksoivat hengästymättä bogota. Hector oli siirtynyt vähän tuhdinpaan soudiin ja lauloi Akesta, Makesta, Perasta jne ja muisti naapurin Kaijan rintsikat. Hämärä muistikuva minulla on myös Wigwamista. Niihin aikoihin myös minä hankin Nuclear Nightclubin, vaikka Pembroken tapa laulaa hiukan ärsyttikin.

Kerran kävin liftaten Halkosaaressa. Silloin paikalle saapui kovat rokkimimmi, joka mustaan kokohaalariin pukeutuneena soitti bassoa ja lauloi sikarin käheyttämällä äänellään 48 crashia. Sain jopa henkilökohtaisen nimikirjoituksen Suzi Quattrolta. Paperi on minulla vieläkin tallessa.

Vaasaan tullessakin kävin vielä konserteissa. Tuolloin Ismo Alanko vieraili tosi kovalla combolla täällä. Mitähän niitä vielä oli?
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #17 on: 02. 04. 2006 14:02 »
- Minä muistan vielä SP Insectin, myös Nillun ja Sampin.

Mutta Samppi ei tainnut soitella SP Insectissä. Hetkinen.. eikös Samppi soitellut kitaraa kokoonpanossa, jossa oli Nannu bassossa, Siku rummuissa ja Rintasen Mikko uruissa? Argus?

Quote
Myös Mitä varten "Pumpun" Transitilla tehtiin kierros nuoriskan ympäri ja rave jatkui.

- Oliko muuten Nillulla muuta asuntoa, kuin tämä Transit? Sitten muistat varmaan, kun SP Insect harjoitteli nuoriskalla ja Nillu lauloi: "Saku sammakko pani jo seisaaltaan ooho... ooho...
Muistan myös erään jutun Nillusta. Matti ja Harryhan olivat vähän puhtopoikia, kun taas Nillu oli enemmän maanläheinen. Olivat soittamassa Korsnäsissa. Joku kännikala repi johtoja koko ajan lavan edessä. Harryn ja Matin "hei älä nyt viitsi" eivät tehonneet. Viimein Nillu raivasi rumpunsa sivuun, otti pari askelta, nappasi jäppistä kurkusta kiinni ja tööttäsi. Siihen loppui pojan johtojen repiminen.
Näin on, musiikki oli silloin kaikin tavoin erilaista:-)

Quote
- " Jätiksen" upeilta jätkiltä legendaarisen "Puten" ohjauksella


- Vaikka muistelen kuinka, en muista Puttea, ilman ettei hänellä olisi ollut läjä älppäreitä kainalossa.

Quote
- Oi niitä aikoja ja helevata niitä pakkasia.

- Sa se. Onni oli uus älppäri, Westerlundin muovipussissa ja vinettopullo toisessa. Se oli sitä aikaa, jolloin Vaasassa ei ollut sitten öhtään mitään. Ja kun keltsu oli kiinni maanantaisin, tyhjiö oli sitäkin suurempi.

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #18 on: 02. 04. 2006 14:02 »
Silloin paikalle saapui kovat rokkimimmi, joka mustaan kokohaalariin pukeutuneena soitti bassoa ja lauloi sikarin käheyttämällä äänellään 48 crashia. Sain jopa henkilökohtaisen nimikirjoituksen Suzi Quattrolta. Paperi on minulla vieläkin tallessa.

Myös minä muistan tämän sensaation. Tasainen rytmikäs basso, tönt tö tönt tö tönt tönt tö tönt tö tönt tönt tö tönt tö tönt - Can the Can! Kyllähän sinä tämän muistat?

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #19 on: 02. 04. 2006 18:06 »
Muistan, muistan! Kaivoin juuri kyseisen LP-levyn hyllystä. En ollut noita kappaleita ainakaan 20 viimeiseen vuoteen kuunnellutkaan. Nimenomaan tämä levy oli kovin nuhruisesti äänitetty, lautaset pinnassa ja soundi muutenkin, lukuunottamatta tuota muhkeaa bassoa, ohut. Taisi olla Suzi ainoa, joka suurin piirtein osasi instrumenttiään soittaa. Aika huvittavaltakin tuo levy kuullosti nyt, mutta 30 vuotta sitten, oli kova sana.

Tulipas tässä taannoin katsottua dokumentti jenkkirouvasta, joka oli soittanut sekä kitaraa että bassoa lähes jokaisella 60 ja 70-luvun hittibiisillä, en nyt muista nimeä. Monet introt ja riffit olivat hänen kynästään lähtöisin, kuten esim. MI:n tunnus. Kevytmusiikin historia kyllä muuttui eläväksi tuota dokumenttia katsoessa.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline Pokke

  • Kansalaisaktiivi
  • ***
  • Posts: 116
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #20 on: 02. 04. 2006 19:07 »
Täällähän muistellaan samoja asioita kuin minäkin vielä muistan.. Itse pyörin aikoinani Kokkola, Jeppis, Vaasa-linjalla progepiireissä.
Mielikummituksessa soittivat ainakin jossain vaiheessa Masat Lehto rumpuja sekä Prepula kitaraa.. Prepula soitteli vielä pari vuotta sitten Tolosen kanssa mutta en tiedä mitä nykyään hommailee. Kitaraa ei varmaankaan ole jättänyt. Lehdon kanssa rakentelin 80-luvun lopulla Tukholmassa ruotsalaista kuningaskuntaa ja rummut olivat jääneet.
S.P. Insectin avauskokoonpanossa soittivat em. Järvinen ja Piha, rummuissa oli Kuulan Jomppa. Nillu tuli sitten myöhemmin kuvioihin. Samppi soitteli myöhemmässä vaiheessa noissa Insektin jälkiporukoissa, itse kyllä katsoisin Insektin loppuneen siihen kun viulu-Matti lopetti.
Pihan Harrin poika Tom on nykyään Ruotsissa ja miksei jo muuallakin maailmassa, kova hip-hop stara Fjärde Världen-bändissä ja sooloprojektissaan Max Peezay.

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #21 on: 02. 04. 2006 20:08 »
Täällähän muistellaan samoja asioita kuin minäkin vielä muistan.. Itse pyörin aikoinani Kokkola, Jeppis, Vaasa-linjalla progepiireissä.
Mielikummituksessa soittivat ainakin jossain vaiheessa Masat Lehto rumpuja sekä Prepula kitaraa.. Prepula soitteli vielä pari vuotta sitten Tolosen kanssa mutta en tiedä mitä nykyään hommailee. Kitaraa ei varmaankaan ole jättänyt. Lehdon kanssa rakentelin 80-luvun lopulla Tukholmassa ruotsalaista kuningaskuntaa ja rummut olivat jääneet.
S.P. Insectin avauskokoonpanossa soittivat em. Järvinen ja Piha, rummuissa oli Kuulan Jomppa. Nillu tuli sitten myöhemmin kuvioihin. Samppi soitteli myöhemmässä vaiheessa noissa Insektin jälkiporukoissa, itse kyllä katsoisin Insektin loppuneen siihen kun viulu-Matti lopetti.
Pihan Harrin poika Tom on nykyään Ruotsissa ja miksei jo muuallakin maailmassa, kova hip-hop stara Fjärde Världen-bändissä ja sooloprojektissaan Max Peezay.

Kas, aina sitä joku tietää näistä vanhoista kanuunoista!

Mutta Viulu-Matista vielä vähän. Hänhän postui tosiaankin kuvioista, kun on Vaasasta kysymys, mutta pullahti nopeasti taas esiin Matthews bändissä. Taisivat esiintyä kerran Vaasassakin, Bingohallissa. Sen jälkeen en ole kuullut Matista mitään, kunnes vuosi pari sitten luin jostakin, että hänen elämänsä päättyi traagisesti itsemurhaan, pian Matin levyn ilmestymisen jälkeen.

Harry Pihahan bassotteli myös Pietarsaarelaisessa Fantasia bändissä hetken. Olin kerran samalla keikalla, loistava bändi!

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #22 on: 03. 04. 2006 09:09 »
Haluaisin mielelläni lukea Toopen listan niistä äänitteistä, joita hänellä olisi mukanaan joutuessaan autiolle saarelle.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline Toope

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 467
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #23 on: 03. 04. 2006 10:10 »
Tässä minun listani autiolle saarelle.  Ongelma on vain siinä, että listani vaihtuu lähes viikottain. Tänään lista on tämän näköinen.

1.   Timo Korhonen, kitara: Ludwig van Beethoven, sovituksia
2.    W.A. Mozart Viulukonsertot (6 kpl) Yehudi Menuhin
3.   Best of Helene Segara
4.   low down blues Dinah Washtington
5.   Fats Waller The Ultimate Collection
6.   Andrea Bocelli, Il Divo
7.   Ry Cooder, Chavez Ravine
8.   Renata Scotto, Italian arias
9.   Dvorak, cello conserto . Yo-Yo Ma
10.   Tom Waits , Blood Money


Kuten huomaat olen musiikin suhteen hevijuuseri, tai siis – ainakin omasta mielestäni.  Lasteni mielestä olen tietysti auttamaton kalkkis.  Huomenna listä saattaisi ola aivan eri näköinen.


CGURU

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #24 on: 03. 04. 2006 12:12 »
Tässä minun listani autiolle saarelle.  Ongelma on vain siinä, että listani vaihtuu lähes viikottain. Tänään lista on tämän näköinen.
Kuten huomaat olen musiikin suhteen hevijuuseri, tai siis – ainakin omasta mielestäni.  Lasteni mielestä olen tietysti auttamaton kalkkis.  Huomenna listä saattaisi ola aivan eri näköinen.




- Tärkeintä nautiskelijalle on kuitenkin laatu, gategorioista huolimatta.
  Sahasta, selloon, tai aarioista kuplettiin.

- Erikoisinta musiikki genressä on myös se, että nk. Master teokset sukupolvien aikana
  useimmiten katoavat unohduksen suohon, koska uusien hevosten väitetään laukkaavan paremmin.

- Esimerkiksi kotiruoassa tämä ei pidä kutiaan, vaan Master on aina Master, vaikka ja etenkin
  voissa paistettuna. ( Musiikkiteoksen kohdalla, vähän "homeisena")

- Nuorempana tätä tuli pantua kovasti hanttiin, mutta lampun syttyessä kaistaviiva
  alkoi näkymään paremmin.

- Nykyään "sonta" menee seulasta liukkaammin läpi, joten elämänlaatu on noussut myös
  tuonkin kohdalla.
« Last Edit: 03. 04. 2006 12:12 by CGURU »

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #25 on: 03. 04. 2006 14:02 »

Yleensähän meillä kaikilla on omat periaatteet selvät, kun on musiikista kysymys. Jotkut tyylit on helppo heittää pois heti ja joillekin artisteille voi jopa nauraa raa´asti, kun taas niiitä omia ollaan valmiita puolustamaan vaikka hautaan asti. Mutta entäs sitten, kun kun tämä oma vankka linja ailahtelee?
Muistan kun kuuntelin jotain Andrea Bocellin levyä ja nautiskelin kesästä. Yhtäkkiä tuli fiilis; voi saatana, tää ei oo mitään muuta kuin musiikkia mielisairaalan terapiahuoneessa murjottaville! 

Ana Grammi

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #26 on: 03. 04. 2006 18:06 »
Aivan erinomaianen asia jos Andrean musiikki tähän kelpaa.  Maailmassa on lukuisia samettiääniä, viihdepianisteja, viihdeviulisteja ja kitaristeja, jotka tuovat iloa ja rauhaa ihmisten mieliin.

Minäkin kuuntelen heitä mielellänin vaikka en terapiassa kuljekkaan.  Olisko nyt käynyt niin, että Eric luiskahti itse kaivamaansa kuoppaan?

Ainakin minulle musiikin emotiaalinen puoli on kaikista tärkein asia.  Minua ei häiritse pätkääkää vaikka Ghorghe Zamfir tulkitsisi panhuilulla Beethovenin viuluromanssi n:o 2;n  jos lopputulos on nautittava.  Sama koskee lukuisia pianolle savellettyjä mutta kitaralle sovitettuja kappaleita.

Musiikin  piukkapipoiset saavat olla omassa rauhassaan ja kuunnella jalo hode otsallaan mitä mielivät kunhan eivät vain tule kertomaan minulle mitä ja miten minun pitää kuunnella musiikkia.






CGURU

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #27 on: 03. 04. 2006 23:11 »
- Eiköhän kaiken musiikin emotsjonaalinen puoli kosketa jokaista
  Brightman & Bocellista Hiskias Möttöön.

- Hyvä niin kauan, kun ei aiheuta primitiivireaktioita.
  Jos kuitenkin näin, niin Kelahan auttaa eri elämäntilanteissa, vai auttaako.. ?

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #28 on: 04. 04. 2006 09:09 »

Musiikin  piukkapipoiset saavat olla omassa rauhassaan ja kuunnella jalo hode otsallaan mitä mielivät kunhan eivät vain tule kertomaan minulle mitä ja miten minun pitää kuunnella musiikkia.

Usein juuri nämä piukkapipoiset ovat niitä tosi musiikkimiehiä. Jos antautuu kuuntelemaan heitä hetken, saa todennäköisesti uusia ulottuvuuksia musiikissa, uusi suosikkeja ja ahaa-elämyksiä. Minusta se kaikkien piukkapipoisin on juuri hän, joka ei suostu kuuntelemaan sitä "normaalia" piukkapipoa:-)

Henkilökohtaisesti olen oppinut eniten juuri näiltä piukkapivoilta.

CGURU

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #29 on: 04. 04. 2006 10:10 »
- Edelliseen sopii hyvin kuvaus oman elämän varrelta.

- Aikoinaan alaikäisenä nöösinä TVhoolle Kokkolantien pyörätietä tekemään ujuttautuneena
 ( Ikä 15 v ), joukkoon saapui keski ikäinen aika sivistyneen oloinen uroshenkilö
  myös lapiojengiin liittyen.

- Päivittäin saimme kuulla pausseilla laajoja esitelmiä Jazzin maailmasta.
  Tuntemus oli erittäin vankka, eri tyyleistä ja teoksista, tekijöihin saakka.

- Myös Herra 47 mainitsi rentoutuvansa iltaisin kuulokkeet päässä tuntikausia, rauhallisten
  Jazz teosten tunnelman kannattelemana.
  Rauhoittava vaikutus oli kuulemma taian omainen, sekä erittäin suositeltu kaikkeen stressiin.

- Kääntöpuoli oli aika raju ja primitivinen: Jazzin arvostelu, tai väärän tiedon esittäminen
  kyseisestä genrestä, tahi teoksista, saatikka esittäjistä, aiheutti totaalisen repeämisen
  ja juoksimme yleensä pitkin tienpenkkoja, äijä perässä, joskus kirveen, joskus lapion kera.

- Vakuutus ei kuitenkaan tuollatavoin toiminut, varsinkaan "Hiippi miehellä" saatikka
  muun "kevyen musiikin diggarilla"

- Spurtin tehtyämme, äijä oli stabiili ja varsinkin anteeksipyyntö tietämättömyydestä
  teki omenaa.

- Samaa linjaa näkyy edelleen kuuntelijakunnassa, varsinkin alkoholin ryydittämänä,
  myöskin eri foorumeilla, tarpeeksi räplätessä.

- Sinänsä huvittavaa ja kiva heittää lisää vettä kiukaalle.
« Last Edit: 04. 04. 2006 10:10 by CGURU »

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Musiikki-formaateista
« Reply #30 on: 04. 04. 2006 15:03 »
Kela-nauha, Single, EP, LP, C-kasetti, Automankkaan tungettava loota, CD, Mp3
Merkillisesti musiikin taltioiminen on kehittynyt. Kuten aiemmin kirjoitin, tuskin enää kovinkaan suuressa mitassa siirryn MP3 kauteen. Ennen LP-levytkin olivat taideteoksia parhaimmillaan ja niiden tuottamisessa käytettiin monenlaisia tekniikoita, kuten vetoketjuja, kohopainantaa jne. sekä levyjä painettiin värilliselle vinyylille. Lisäksi levykotelot sisälsivät usein levyllä olevien kappaleiden sanoituksia, tietoja bändistä, kuvia ja vaikka mitä. Nykyisin, jos sanoituksia on, ne on painettu niin pienellä, että yli nelikymppisten näkökyky enää riitä tekstien lukemiseen.

Minä haluan omistaa levyni, haluan katsella ja käännellä niitä kuunnellessani musiikkia. Siksi MP3 formaatti on minulle kovin vieras. Levykokoelma on kuin kirjasto, jota rakkaudella kartutetaan koko ihmisen ikä. MP3-formaatti lienee tarkoitettu kertakäyttömusiikin instant-kuunteluun. Sen voi deletoida, jos ei satu miellyttämään. Lisäksi olen valmis maksamaan myös artistille kuuluvan ”palkan” musiikin tekemisestä.

Muistanpa, kuinka entivanhaan 70-luvulla naapurin tytöt kuulivat, että meille oli hankittu CCR:n Pendulum. Eipä aikaakaan, kun he kiirehtivät meille radiomankkansa kanssa. Niin Pendulumin sisältö siirrettiin kätevästi C-kasetille sijoittamalla mankka meidän S T E R E O I D E N kaiuttimien lähettyville. Äänen laatu tuskin oli hyvä, mutta se riitti naapurin flikoille. Tarkalleen sanoen radiolähetyksistäkään nauhoitettujen kappaleiden laatu ei ollut kovin kaksinen, mutta kelpasi. LP-levyjä kuunneltiin niin, että joskus niihin tuli raapaisujakin. Osaankin odottaa jonkin kappaleen kohdalla napsahduksia, vaikka levyä en olisi vuosiin kuunnellutkaan.

Minusta musiikkia ei voida luokitella kategoriansa mukaisesti paremmuusjärjestykseen. Edes oman genrensä sisällä. Sen arvo määrittyy kuuntelijansa mukaan, mikä on kuuntelijalle tärkeää. Monen nykysäveltäjän korkeakulttuurinen taidemusiikki on varsinaista kärsimystä, vaikka onkin musiikkiteorian mukaisesti hienoa. Folk- musiikissa taas usein musiikki on pelkistetty palvelemaan sanoitusta, kuten esim. Leonard Cohenilla. Entäs Bob Dylan, joka tunnustetaan yhdeksi tärkeimmistä rockin ja folkin nimistä. Laulutaito ei kyllä ainakaan alkuaikoina ollut parhaimmasta päästä. Elvis taas osasi laulaa kuin piru tai enkeli konsanaan, mutta jostain syystä hänen musiikkinsa saa ihoni kananlihalle siitä syystä, että en pidä ko. Tähdestä. Ansiot silti tunnustan.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #31 on: 05. 04. 2006 08:08 »

- Myös Herra 47 mainitsi rentoutuvansa iltaisin kuulokkeet päässä tuntikausia, rauhallisten
  Jazz teosten tunnelman kannattelemana.
  Rauhoittava vaikutus oli kuulemma taian omainen, sekä erittäin suositeltu kaikkeen stressiin.



- Muistan kun kuuntelimme, joskus 456 ekr Sladea, asiaan kuuluvalla volyymilla. Erään täälläkin usein esiintyvän profiilin faija hyökkäsi huoneeseen kiihtyneenä:" Sulje se toosa, tuo mies on hullu!".

Musiikin voi kokea monella eri tavalla, ja se miten joku muu kokee musiikin, vaikuttaa usein myös siihen, miten itse kokee jonkun tietyn genreen tai artistin. Olemme allttiita vaikutteille.

Muistan myös, kun katsoin keltsussa televisiosta Kari Liiterin showta. Veti menemään pellit napaan asti auki ja huusi: "Peipi peipi ai lav juu!". Keltsun piikkikikit kastuivat, enkä minä tiennyt pitikö hommasta tykätä, vai ei. Panin tosin merkille Puten & Co, jotka makasivat pöydällä ja olivat kuolla nauruun. Päätin, etten pidä Kari Liiteristä.

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Musiikki-formaateista
« Reply #32 on: 05. 04. 2006 08:08 »
Ennen LP-levytkin olivat taideteoksia parhaimmillaan ja niiden tuottamisessa käytettiin monenlaisia tekniikoita, kuten vetoketjuja,

Tarkoitatko mahdollisesti Rolling Stones - Sticky Fingers albumia? Muistaakseni siinä oli juuri tämä vetoketju kannessa.

Jo itse älppärin hankkiminen oli se oma lukunsa. Itse olin aivan seonnut Deep Purplen - In Rock albumiin. Kuuntelin sen periaatteessa puhki ja odottelin seuraavaa albumia kuin kuuta nousevaa. Sitten kun se vihdoinkin ilmestyi - Fireball, en malttanut odottaa jakelua, joka oli silloin aavistuksen verran hitaampia kuin tänään, vaan hankin junalipun Helsinkiin ja kävin ostamassa sen sieltä. Junassa sitten takaisin Vaasaan, opettelin jokaisen pisteen ja pilkunkin ulkoa ja kotona asetin levyn kädet jännityksestä vapisten lautaselle. Orkun paikka!

On selvää, että levyjen tunnearvo oli silloin myös jotain muuta, kuin tänä päivänä, kun täysin toimivaa musiikkia voi ostaa alennusmyynnistä kyllästymiseen asti. Ja Mp3 voi olla nimeltää esim. Track 3. Tylsää. Joku panee koko sielunsa kappaleen luomiseen. Sitten joku imaisee sen kotiin ja kappaleesta on yhtäkkiä tullut Track 3.

Mp3:ssä viehättää itse tekniikka. Artistin nimi hakuun ja kappale imaistaan omaan koneeseen. Yhdessä välissä kovalevy alkoi olla jo täynnä musiikkia. Sellaista musiikkia, joka oli hyvä olla olemassa, kokoelmassa. Itse musiikin kuuntelun tarpeesta voi tietenkin aina keskustella...
Laatu vaihtetelee, kappale voi loppua kesken jne. Laillinen lataus pientä maksua vastaan on loppujen lopuksi se paras keino, laatu/hinta suhteeltaan. Mutta todellakin, itse poltettuna, omalle levylle, siihen on vaikea lisätä sitä tunnearvoa. Se on vain imaistu jostain ja tuurilla sitä voi joskus jopa kuunnella. Ja jos unohtaa kirjottaa levyyn kappaleiden nimiä, levy saattaa jäädä läjään käyttämättömänä.

Yksi hyvä puoli näissä Mp3:ä on, tulee joskus kuunneltua musiikkia, jota ei ostaisi koskaan. Ja toiseksi, on helpompi löytää uutta musiikkia, kun yhä useammalla sivulla on mahdollisuus koe-kuunnella ensin.

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #33 on: 05. 04. 2006 09:09 »
Tarkoitan nimenomaan mainitsemaasi levyä. Itse olen ”löytänyt” Rollarit ja Purpen vasta vanhoilla päivilläni. No, jotkut yksittäiset The Rolling Stonesin kappaleet pistivät jalan vipattamaan, mutta olin kyllä jo hyvän aikaa ollut täysi-ikäinen ennen ensimmäisen Rollareiden vinyylin hankkimista.

Entäs Deep Purple. Ensimmäinen  oma kotimme sijaitsi Ajurinkadulla puutalossa. Vieläkin muistelen kaiholla sitä ympäristöä, vaikka naapuristossa olikin kaupungin omistamia puutaloja, joissa asui laitapuolen kulkijoita. Heidän takiaan jouduin useammankin kerran soittamaan palokunnan paikalle. Saivatpahan sitten yhden talon poltettua kokonaan. Uhrejakin oli; kaksi punaista kissaa. Samassa vastapäisessä talossa oleva porukka tapasi soittaa Deep Purplea niin kovaa kuin kajareista lähti, tietysti ikkuna auki, koska kesä oli kuuma. Mökä kuului parhaimmillaan kauppapuistikolle saakka. Sinänsä hyvä musiikki muuttui hermoja raastavaksi meteliksi, koska se ei lakannut öiseenkään aikaan. Tilanteen balansoituminen normaaliksi kesti liki 20 vuotta, ja ostinkin viime vuonna ensimmäisen Deep Purple CD-levyni.

Itse asiassa omistan MP3 soittimen. Sain sellaisen joululahjaksi mieheltäni. En vain ole ottanut sitä vielä käyttöön. Ehkä voisin siirtää levyiltä parhaita kappaleita, ja joskus voisin niitä kuunnella pötköön. Olen kyllä harkinnut vinyylien tallentamista kovalevylle. Siihen tarvittava ohjelma on jo hankittuna, vain kaapeli puuttuu.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #34 on: 05. 04. 2006 09:09 »
Tästä häiritsevästä musiikista tulee mieleen eräs perhe, joka asui faijan seinän takana muutama vuosi sitten. He kuuntelivat "Hämy Selliä", periaatteessa 24 tuntia vuorokaudessa. Siellä oli aina show päällä. Kerran faija sitten havahtui siihen, että seinän takana oli hiljaista. Joku oli heittänyt kaljakassin ikkunan läpi ja mankan perässä...

Näin Deep Purplen ensimmäisen kerran -92 livenä. Kohokohta oli tietenkin lisänumero, Smoke on the water. Seuraavan kerran näin heidän soittavan pari vuotta myöhemmin, kohokohtana lisänumero, Smoke on the water.. Ajattelin silloin, miten monta kertaa joku jaksaa soittaa saman biisin, lähes joka päivä ja vielä hymyillä? Ja vielä parempi kysymys, miten monta kertaa he ovat soittaneet sen biisin? Siis alkuperäiset jäsenet Glover ja Gillan?

Muistatko puudelirokkarit Europen? Luin jostain, että he saivat soittaa Final Countdownin jossain Suomen keikalla peräti neljä kertaa, ennen kuin yleisö oli tyytyväinen. Satuin paikalle pari vuotta sitten kuin he tekivät comebackin. Pojat ovat kypsyneet ja kaikki oli paikallaan. Mutta yleisö, veikkaisin n. 90 prosenttia oli paikalla vain kuullakseen taas tämän tutun biisin. Ja näin siinä kävi, kohokohta tuli lisänumerona, Final Countdown ja jengi oli ikionnellinen.

Itse en ole koskaan ollut niin ihastunut Europeen, mutta nyökkään kunnioittavasti, kun joku mainitsee yhtyeen laulajan, Joakim Larssonin, alias Joey Tempestin. Hän teki yhdessä vaiheessa tosi kivaa musiikkia, jota on kiva kuunnella vieläkin.

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #35 on: 05. 04. 2006 19:07 »
Olen hetkessä kokenut nuoruuteni uudestaan. Sain tänään postilaatikkooni levytilauksen, jonka tein lauantaina netissä. Nopeaa ja kätevää! Tilaus sisälsi Queenin Greatest Hits I-III, jota turhaan olen joka paikasta yrittänyt tavoittaa Platinum Collectionina jo vuoden päivät. Ensimmäisenä kappaleena soi Bohemian Rhapsody, joka hitaan alun jälkeen alkoi rullaamaan, rummut yhtä ahneesti kuin muistinkin. Brighton Rockia jäin kyllä kaipaamaan. Ensimmäinen Queenin LP-levyni oli Killer Queen. Levyyn liittyy haikeita muistoja. Sain sen joululahjaksi 13-vuotiaana isältäni, joka kuoli kaksi vuotta myöhemmin, joulu oli silloinkin. Ymmärrän nyt myös hyvin tätiäni, joka kaihileikkauksessa käytyään näki kotinsa seinillä olevien taulujen värit kirkkaampina. Eron täytyy olla vastaava, kun vertaan mielessäni LP-levyn toistoa digitaaliseen. Eli omistamieni Queenin LP-levyjen soittamisesta on vierähtänyt varmasti yli 10-vuotta. Kyllä, varmasti ottaisin nämä mukaani autiolle saarelle ja pakkaisin ne ensimmäiseksi laukkuuni!

Ensimmäinen kosketus paheelliseen pop-musiikkiin minulla on joskus 5-6-vuotiaana. Tuolloin valitsin isälleni syntymäpäiväksi kortin, jossa on The Beatles yhtye yhteneväisissä sinisissä puvuissaan ja julkean pitkissä hiuksissaan. Kortti on muuten vielä tallella!
« Last Edit: 05. 04. 2006 20:08 by leena_hallasmaa »
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline leena_hallasmaa

  • Omalla nimellä
  • Kansalaisaktiivi
  • *
  • Posts: 236
    • View Profile
    • Email
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #36 on: 05. 04. 2006 20:08 »
Joitakin vuosia sitte, voipa olla että aikaa on vierähtänyt yli kymmenenkin vuotta sitten, radiosta tuli Paskamusiikin toivekonsertti-ohjelmasarja. Ohjelma taisi tulla Radio Mafiasta, en ole varma. Toiveenaan sai kuulla omasta mielestään sitä kamalinta musiikkia. Juonnot olivat kovin sykähdyttäviä. Ohjelman kuunteluun oli kesäisin aikaa huvilalla lauantai-iltaisin syventyä, emme näes ole hankkineet huvilalle telkkaria riesaksemme.

Nytpä olisikin hauska lukea, mikä olisi blogin kirjoittajien mielestä sitä musiikkia, joka saa kärsimään. Oman kymmenikköni kärjen valloittaa ehdottomasti ruotsalaisten schlagereiden kruunaamattomat kuninkaan. Kulta- ja hopeasijat kuuluvat kappaleille Du är min hemlighet ja Tio tusen röda rosor vill jag...Niiden jälkeen pronssille sijoittuu kappale Ilman palkkaa, jonka esittivät aikuinen/lapsi duo Maikki ja ?. Sanoitus on todella korni, ja vaikka sanojen oli ilmeisesti tarkoitus saada aikaan liikutuksen kyyneleitä, omani olivat seurausta lähinnä huvittuneisuuden ja kärsimyksen sekaisesta tunteesta. Lienee tarpeetonta mainita, että kappaletta soitettiin ahkerasti Sävelradiossa äitienpäivisin.
Leena Hallasmaa
Kaupunginvaltuutettu

Offline Toope

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 467
    • View Profile
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #37 on: 06. 04. 2006 05:05 »
No, Wikingarnarit tulevat keikalle omalla suihkukonaeella ja Frank Zappa taisi sanoa, että hän itkee ihmisten huonoa musiikkimakua, joka kerta pankissa käydessään.

Hyvä ja huono musiikki ei herätä minussa kovin kummallisia tunteita.  Minä vain kieltäydyn kuuntelemasta musiikkia, joka ei minua miellytä tai postun paikalta.  Noin laajasti ottaen minua ei hievauta punk, eikä hevimusiikki mutta ei myöskään musiikki, jota voi luonnehtia yleissanalla huoltoasemamusiiikki.

Huoltoasemamusiikki on musiikkia, jata kuulee ja jota myydään huoltoasemilla.  Huoltoasemien stanadit ovatkin paikka, joiden edessä vietän usein pitkän tovin vain tutkimalla kasetteja ja cd-levyjä niiden kansikuvien, kappalenimien ja muiden ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi.

Olen muutaman kerran päässyt kuuntelemaan tämän lajiatyypin musiikkia jossakin maakunnan ns. tanssipaikassa matkoilla ollessani ja täytyy sanoa, että kokemus on ollut melkoinen järkytys mutta se on aina kadonnut kun olen katsellut millaisella antaumuksella paikallisen kantakrouvin väki tähän tyylii suhtautuu.
« Last Edit: 06. 04. 2006 05:05 by Toope »

CGURU

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #38 on: 06. 04. 2006 11:11 »
- Riippuu täysin fiiliksistä.

- Eli joskus kovinkin ärsyttävä kipale ja varsinkin toistuessaan, saa raivarinpoikasta esiin.
  Joskus taas se voi olla hauska, naivi, tai jopa aiheuttaa sisäistä hyräilyä, uniin asti.

- Hommaan voi tietysti kehittää asenteen, puolesta, tai vastaan,
  itse etsin yleensä luonnollista selitystä ilmiöön, tai teoksen olemassa oloon.

- Tahallinen ärsytys musiikillisesti, ottaa joskus henkeen.

- Esimerkkinä nyt vaikka kovasti lukenut, sosiaalinen ja osaava monitoimimies M.A. Numminen.

- Miksi pitää laulaa kiekuen?..Korostan sanaa, miksi? Varsinkin kun muukin "laulaminen"
  muistuttaa monotoonista matalaa puhetta.

- Toinen esimerkki on Nylon Beat. Tahallinen naivi nenän kautta laulaminen! Joka vielä myy?
  Siviilissä molemmat likat puhuvat ihmisiksi.

 Peeveli että joskus ottaa henkeen,   joskus taas naurattaa..Varsinkin kohderyhmät,
 joille kyseiset stailit on kehitelty.
« Last Edit: 06. 04. 2006 11:11 by CGURU »

Eric Sardinas

  • Guest
Re: Mitä musiikki merkitsee minulle?
« Reply #39 on: 06. 04. 2006 13:01 »
Madonna.

Voi Sa#/&¤#HC=)(#N P)¤&#%/&¤/E! Jotkut artistit eivät tajua olla hiljaa silloin, kun ei ole mitä myydä, vaan kamaa pitää tukkia markkinoille levy-yhtiön kanssa tekemän sopimuksen mukaan, oli se sitten hyvää tai ei.
Esimerkkinä tämä kahdessa päivässä puhki soitettu "Sorry". Taustalle iskettiin vähän vanhaa ABBAa ja teknikkokin päästettiin tönimään nippeleitä, ajan hengen mukaan. Jo yksin tää nappuloiden töniminen käy huumorin päälle, sillä ei riitä että se yksi teki näin, nyt jokainen ajan hermolla oleva ääniteknikko vääntelee diskantteja ym. kaikuja kappaleen aikana. Mageeta.

Muutamia vuosia sitten tukka nousi joka kerta pystyyn, kun radiosta soi: Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun, ujo laiha ja muutenkin arka... Joten osaavat suomalaisetkin!

Luin kerran jutun yhdestä jäppisestä, joka veivasi Tampereella, Näsinneulassa Armin ja Dannyn "Tahdon olla sulle hyvin hellää" levyautomaatissa, kerta toisensa jälkeen. Lopulta hän lähti kotiin, mutta sai hississä turpaan jätkältä, joka lauloi: "Tahdon olla sulle hyvin hellä, kasvojasi hiukan käsitellä...". Ei tainnut pitää kappaleesta..