Related Articles
Missa aita on matalin
Olemme valinneet kunnallisvaaleissa luottamushenkilöitä hoitamaan viisaasti kaupungin asioita. Uskomuksena äänestäjillä on, että fiksuiksi oletetut henkilöt tekevät oivallisia päätöksiä.
Niiden voisi olettaa olevan parempia kuin hallintoalamaisten keksimät, sillä luottamushenkilöillä on halutessaan käytössä lukuisan virkamieskunnan kaikki tieto.
Jälleen kerran on ”Huittisten hullu syönyt enemmän kuin tienannut”, eli rahasta on puute. Vaasalaisten poliitikkojen on päätettävä leikataanko vai hankitaanko lisää tuloja.
Leikkaamisessa eli organisaation tehostamisessa ei saa ystäviä – saattaa valtuustopaikka mennä. Tehostamisessa vaikeinta on, että sen pitäisi kohdistua juuri siihen virkamieskuntaan.
Eniten vaikuttaisi paisuneen johtajarakenteen karsiminen. Siihen ei luottamusväellä ole löytynyt muskeleita, eli kaupungin hallitus ja -valtuusto eivät uskalla näyttää kaapin paikkaa johtajistolle.
Vaasa on vertailukaupungeista ylivoimaisesti pöhöttynein, sen hallinto riittäisi pyörittämään Tamperetta. Epäkohdan korjaamista on kierretty innovatiivisella rahankeruulla, jossa Vaasa on valtakunnan kärkeä.
Alhainen kunnallisvero on silmänlumetta. Veroluonteisia maksuja on lisäksi piilotettu sähkön hintaan, koska sähkölaitoksen on tuloutettava päätöstenteon helpottamiseen yksi jalkapallostadion vuodessa. Vesilaitos, jätehuolto, hallintopalvelut – jopa luonnonilmiöt on alistettu piiloverotukselle.
Verovelvollisen kokonaisrasitus on saatu tasolle, jota ei luottamusväki hevin uskalla lisätä. Nyt lisättiin silti.
Korotusta kannattivat tahot, joille kateuden evankeliumi on imetty äidinmaidossa. Saadaan siis enemmän rasitetta rikkaille, eikä tarvitse tehdä kipeitä uudistuksia.
Verorasitteen lisäämistä vastustavat kai ne rikkaat, joihin virkamieskunnan yläporras kuuluu. Tämä väki mieluusti leikkaisi kunnallisia palveluja – etenkin, kun on varaa käyttää yksityisiä. Palvelujen leikkaus mieluummin kuin omasta jakkarasta luopuminen.
Tulee mieleen Neuvostoliitto, jonka tarina päättyi samaan ongelmaan eli järjestelmäpöhöön. Joka tehtävään oli kolme ”johtajaa”: yksi sorvin ääressä, toinen keinottelemassa ja kolmas ryyppäämässä. Viikon välein vaihdettiin paikkaa.
Vaasassa yksi hoitaa virkaa, toinen matkustelee palavereissa ja kolmas on ”saikulla”. Vuorot vaihtuvat, eikä tarvitseva useinkaan tavoita näitä ihmisiä. Kreikassa on haamuvirkamiehiä, joille juoksee palkka työstä, jota kukaan ei hoida. Montako on Vaasassa?
Vaasan ongelmat siirrettiin taas kerran tulevaisuuteen. Kansanviisauden mukaan housuun pissiminen lämmittää vain hetken; sitten on vielä kylmempi.
Onko tämä uusi tieto luottamusväelle? Tilanteemme on sikälikin vaarallinen, että kuntaliitokset kanssamme eivät houkuttele. Siitä ei yksin ruotsin kieltä voi syyttää.
Sote-uudistuksen Vaasaan osuva syrjintä on itse ansaittua. Jos emme nyt skarppaa, menee muutakin kuin sairaala!
Sanotaan, että vanhan romahduksessa on uuden alku. Minä sanon, että kerran menetettyä ei takaisin saa. Siitä todisteena on sodanjälkeisen Vaasan jatkuva taantuma, jolla sija 6 on saatu sijaksi 16.
Kalle Lanamäki
Vaasa
