Onhan jossakin päin Suomea jo yksi purjelaiva, kanttiauto ja rukinlapa.
Yksityinen tavaraperintö olkoon halveksittua. Vasta kun ammattilainen ostaa sitä verovaroin ja ylihintaan itse nimeämäänsä ”viralliseen” museoon, se muuttuu museoesineeksi.
Ei rahvaan sivistäminen tähän pääty. Keskusapteekilta Halpa-Hallin ovelle johtava betoninen tuulitunneli onkin erityisen suojelun tarpeessa oleva palokatu. Ehkä juuri siksi, ettei taida löytyä sen läpi mahtuvaa paloautoa.
Kerran piti keskeyttää kerrostalon ikkunaremontti, kun ulkopuitteet eivät olleetkaan lahoavaa puuta. Että ne olivat puulta näyttävää alumiinia, näkyi peräti 30 sentin etäisyydelle!
Ja sitten Hietalahden jalkapallokentän vuonna 1939 tehty puinen katsomo on ehdottomasti ainutlaatuisuutensa takia suojeltava! Ainutlaatuiseksi sen tekee, ettei se vastoin todennäköisyyttä ole lahouttaan romahtanut.
Kai se on suojeltava, että nähdään kauanko se vielä kestää. Pääseekö Guinnesin kirjaan?
Sitä paitsi palloilijat, jotka selviävät sosiaalitilojen homeesta kentälle elävinä, kestävät mitä vitsauksia tahansa.
Siinä voisi olla kotiotteluiden salainen ase. Vierailijat tottumattomuuttaan olisivat astmasuihkeiden tarpeessa ja siten dopingista diskattavissa!
Varmasti tuo stadion aitoineen onkin ainutlaatuinen, kunhan kirjavat muovituolit vielä palautetaan alkuperäisiksi puupenkeiksi. Höyläämätöntä lautaa tietenkin.
Lopuksi muutama lisäehdotus suojelukohteiksi: Mansikkasaari, betonisiilot, Vanhan Vaasan asema ja Stenan peltiaita erityisesti sisääntuloradan puolelta. Suojeltakoon myös torin metallihäkkyrät, ettei kukaan siivoa niitä roskikseen.
Mikäli nyt veronmaksajaa ahdistavat suojelun kustannukset, voinee vihjata miten useimmat vastaavat ongelmat ovat poistuneet muutaman laitapuolen kulkijan avulla. Tosin betonirakenteisiin tarvitaan dynamiittia.
Kalle Lanamäki
Vaasa