Related Articles
Julkeata menoa
EU:n perustuslaista juonitellaaan pelkkä sopimus, joka sisältönsä puolesta pysyy ennallaan, mutta ei edellytä kansan antamaa siunausta, kirjoittaa Harri Hakala. Hakala on syntyisin Palosaarelta, mutta vaikuttaa nykyisin Loviisan seudulla.
Parisen vuotta sitten sekä Ranska että Hollanti hylkäsivät kansanäänestyksissä EU:n perustuslaillisen sopimuksen, jota noihin aikoihin Suomessa virallisesti ja ilman mitään tunnontuskia kutsuttiin täysin julkeasti – EU:n perustuslaiksi.
Noiden hylkäävien kansanäänestysten jälkeen tiedettiin täysin mahdottomaksi, että mainittua sopimusta koskaan tultaisiin hyväksymään ilman siihen tehtäviä muutoksia. Siitä huolimatta monet maat – muiden muassa Suomi – innokkaana häntää heiluttaen, ratifioi sopimuksen. Ja kuten muistetaan, varsin heppoisin perustein.
Nyt näyttää siltä, että monissa maissa tuota perustuslaillisen sopimuksen nimeäkin vastustetaan jo niin voimakkaasti, että se tultaisiin todennäköisesti hylkäämään ainakin jossain niistä maista, joissa edellytetään kansanäänestystä ratifiointipäätöksen tueksi. Vastustuksen syy lienee se, että sopimuksessa esiintyy käsitteitä, jotka ovat omiaan viemään Euroopan unionia kohti kansallisvaltioiden yläpuolelle sijoittuvaa eurooppalaista ”supervaltiota”. Sellaiseen muualla Euroopassa – ainakaan kansan keskuudessa – ei ole valmiuksia, vaikka suomalaiset päättäjät ”supervaltiota” näyttävät ratifiointipäätöksellään kannattavankin.
Ollaan siis tilanteessa, että perustuslaillisen sopimuksen teksti olisi saatava voimaan, mutta osa jäsenmaiden kansalaisista vastustaa koko ajatusta siinä määrin, että mahdollisuuksia läpimenoon ei ole. Mikä neuvoksi? Juonittelu on jokapäiväistä politiikan kulisseissa, joten keinot käyttöön. Ensimmäiseksi koko 340-sivuisesta asiakirjasta on karsittava kaikki kohdat missä puhutaan perustuslaista, jolloin jäljelle jää ainoastaan sopimus.
Sopimuksiahan EU:ssa voi tehdä, ne eivät vaadi kansanäänestyksiä. Kun sopimuksesta pyyhitään yli vielä sellaiset ”supervaltion” tunnusmerkit kuin Eurooppa-hymni, Eurooppa-päivä ja EU:n lippu, ollaan jo pitkällä. Kun vielä luovutaan EU:n ulkopoliittisen johdon kutsumisesta ulkoministeriksi, homma on jo siinä mallissa, että EU-maiden parlamentit voivat hyväksyä asiakirjan pelkästään voimassaolevien sopimusten muutoksena ilman kansanäänestyksiä.
Näin tultaneen juonittelemaan mahtipontisesta EU:n perustuslaista pelkkä sopimus, joka sisältönsä puolesta pysyy ennallaan, mutta ei edellytä kansan antamaa siunausta. Mielenkiinnon kohteeksi joutuu sopimuksen sisältämä turvatakuu-klausuuli ja Natoon kuulumattomien maiden suhde siihen. Minkälaista hyväksymistä edellyttää valmiiksi ratifioituun sopimukseen tehdyt ”pienet” muutokset? Seuraava(t) puolustuspoliittinen selonteko onkin mielenkiintoista luettavaa..
