Tyhjät tontit Vaasassa
Olipa hauskaa lukea tiistain (8.3.) Pohjalaisesta, kuinka olin rakentamiskehotusmenettelyn kannalla kaupunginhallituksen kokouksessa. (Palautus ja rakentamiskehotusmenettely on ainakin toistaiseksi eri asia.)
Muistin virkistämiseksi haluan muistuttaa toimittajaa, virkamiehiä, valtuutettuja sekä yleensäkin vaasalaisia (kuntalaisia) siitä, että olen vastustanut ja tulen aina vastustamaan tällaista menettelyä, jossa mennään ala-arvoisesti yksityisomaisuuden kimppuun.
Silloin, kun valtuusto päätti ensimmäisten tonttien (3 kpl) rakentamiskehotusmenettelyn (vastustuksestani huolimatta), oli tilanne täysin erilainen. Ei ollut kaupungilla tarjottavana tontteja, joita nyt on pilvin pimein…
Kaupunki (lue: virkamiehet) oli itse sössinyt tonttikaupoillaan yksityisten tontinomistajien kanssa ja halusi ilmeisesti korjata virheensä. Näen asian myös siltä kantilta, että kaavoittajat pääsevät helpommalla (otetaan toiselta tontti, ei tarvitse kiirehtiä suunnittelun kanssa).
Kaupunki lähettää kyselyn omistajille, jotka voivat määräaikaan mennessä vastata.
En ole vielä todennut yhtäkään rakentamisvelvoitteen peruuntumista valituksista huolimatta. Löytyykö sellaista kriteeriä, jolla tontti voi säilyä rakentamattomana, niin kuin naapurikunnissa tai ylipäätään Suomessa? Tämä on loistavinta teatteria koskaan.
Kun Vähäkyrö liittyi Vaasaan, oli suuren spektaakkelin juhlaa kertoa meille valtuutetuille, kuinka sieltä tulee tontteja rakentamiseen. Nyt ei ole kiirettä, ettei vaan olisi jälleen kerran kusetettu oikein toden teolla.
Edelleenkään ei ole sanallakaan mainittu, että tontin omistajat ovat maksaneet korotettua kiinteistöveroa (kolminkertainen) vuosikaudet tai kymmenet, että he voisivat pitää tonttia esimerkiksi lapsenlapsilleen tai muille sukulaisilleen.
Näen jo painajaisia siitä, että talonomistajat, jotka ovat kaupungin vuokratontilla, pakotetaan ostamaan tontti ja jos eivät osta, niin joutuvat myymään sellaiselle, joka sitten ostaa.
Jukka Mäkynen (ps.)
Vaasa