Related Articles
Jorma Ojaharju vieraili Vaasassa Maipin torikahvilassa ja huomasi että jotkut asiat ovat muuttuneet, jotkut toiset taas ovat ennallaan.
Kävin Vaasassa ja tietysti Majpin torikahvilan Koirasmarttasäätiön kokouksessa. Maippi nimittää heitä kylläkin huru-ukoiksi.
Kato oli käynyt sielläkin. Missä oli Hoviseppien Jussi? Ja Vähäsoinin Sumppi? Sumppi oli 1950-luvun alussa Karjakunnalla töissä, mutta vei kyllästyttyään nimen Blomqvistin listalle ja pääsi noitten aikojen suurimpaan suomalaiseen rahtilaivaan, Isoon-Vaasaan messipojaksi.
Mustanmeren satamassa – oliko Tuapse? – piti käydä ihmettelemässä merimieskapakkaa. Siellä julmetun iso suomalainen loikkasi Sumpin eteen ja karjaisi:
– Sorvari Durangosta
Sumppi heitti käverin käsivarresta lattiaan ja vastasi:
– Lahtari Vaasasta.
Asiaan. Raskaimmin ihmettelin sitä, missä oli kaikkien aikojen huomattavin suupaltti ja varsinainen huumorimies Kapa Ojanperä. Ihmettelyyni vastattiin, että tuolla toisella kahviteltalla. Utelin syytä. Vastasivat, että Kapa ei enää jaksa kuunnella Hakalaa.
Ihmettelin asiaa silti. Kyllä sanavalmis Kapa on hakalat peitonnut aina. Katsoivat asiakseen selvittää, että tämä Hakala ei kaihda henkilöön menevää pilkkaa, vaan yrittää loukata alueilla, joille muut eivät koskaan poikkea. Aloin ymmärtää.
Minulta tämä Hakala kysyi, missä yövyin; olinko jättänyt Vaasaan asunnon tai talon? Vastasin totuudenmukaisesti, että pankinjohtaja Kurjander ja ulosottomies Pukamainen pitivät ajat sitten huolen siitä, ettei minulle jäänyt kuin kalsarit jalkaan.
Ja Hakala nauroi. Harvoin saa ihmisen lapsi nähdäkseen vastaavaa riemua. Mies oli vilpittömän iloinen.Itse olen iloinen siitä, että kerrankin sain lähimmäiseni onnelliseksi.
