Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan Ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 91 ja 92
”Kansallis-Osake-Pankilla oli säästölipas, jonka päällä istui Aku Ankka-lehdestä tuttu kitupiikki Roope-setä. Lippaan lempinimi olisi voinut olla Rosvo-Roope, kirjoittaa Ojaharju.
jomppa.ojaharju(miuku)gmail.com
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju Unohduksen Ulapoilta
91.VANHAN KANSAN NEUVOJA VAPUN VARALLE
1. Puusuutarin ryyppy. Päälärillinen pontikkaa juodaan mahdollisimman nopeasti seisaaltaan, samalla toinen mies hakkaa seipäällä selkään. Jos yskii, vuoro vaihtuu.
2. Nahkasuutarin ryyppy. Sama kuin äsken mutta pontikkaan on sekoitettu
kortteli pikiöljyä (Vertaa Karhun Esan äitimuori, Puukkojunkkari).
3. Isännän ryyppy. Pirtua pullosta ja pontikkaa mukista päälle. Välillä akan päätä seinään jos se on auki.
4. Sikopaimenen ryyppy. Sianporsimiseen tarkoitettu pirtu juodaan nopeasti ja salaa.
5. Kusiryyppy.
6. Piiskaryyppy. Otetaan aamulla ennen kakaroitten piiskaamista.
7. Viimeinen ryyppy. Pappi hoitaa.
Ja lopuksi Johnnyn Erikoinen:
Otetaan korkea juomalasi, kastetaan siihen puoliksi katajanmarja- ja puoliksi rommiviinaa, mausteeksi tilkka luumuviinaa jos on, ja lämmitetään seos haaleaksi.
Lasiin pannaan kimaratikku (mustaa tiikkiä) jossa on karvainen läskinpala. Lasi
tyhjennetään yhdellä jalalla seisten ja välillä läskinpalaa imeskellen, samalla on hyvä hyräillä mielilauluaan. Kun lasi on tyhjä on krapula varmasti ohi. Ja vielä Johnny Walkerin karmiva kommentti Suomen jo silloin murheellisiin itsemurhalukuihin:
Heilu keinuni korkealle korkealle
illan suussa illan suussa.
Keinu on kiinni pihlajapuussa
pihlajapuussa.
Tarinalla on loppu karu
keinussa on vain yksi naru.
Jorma Ojaharju Unohduksen Ulapoilta
92. ROSVO-ROOPE KOP:sta, PÄIVÄÄ
Kansallis-Osake-Pankilla oli säästölipas, jonka päällä istui Aku Ankka-lehdestä tuttu kitupiikki Roope-setä. Lippaan lempinimi olisi voinut olla Rosvo-Roope.
Me suomalaiset olemme ruhtinas Myshkinin kaltaisia luottavaisia ja lapsenomaisia idiootteja, jotka vastoin aistiemme todistusta uskomme oikeudenmukaisuuteen ja jokaisessa asuvaan hyvyyteen; me otamme jopa poliitikkojen puheet todesta. Sellaista ei yli nelikymppiselle voi antaa anteeksi!
Myös säätiöön kuuluu ihmisiä, joitten mukaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista, että pankinjohtajat olisivat voineet syyllistyä konnuuksiin.
Pankinjohtajiin luottavat koiraat saivat tukea tunnetulta talousmieheltä, joka käy Hakaniemessä silloin tällöin. Naureskellen hän puhui toiveikkaista hölmöistä, joilta vietiin housutkin jalasta kun devalvaatio iski ja lopetti kasinokauden.
– Niin kuin Jompalta, hänelle huomautettiin.
– Myös vakaat yritykset ajautuivat perikatoon juuri ylisuurien luottojen vuoksi,
mies kiiruhti toteamaan. – Esimerkiksi Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin kylmäalan yritys Huurre Oy.
Virkistyin. Tunnen Huurre Oy:n historian paremmin kuin yksikään talousguru. En kuitenkaan vaivautunut oikaisemaan ekonomistin käsityksiä, sillä ikä on suonut minulle paitsi harmautta ohimoille myös arvokkuutta olemukseen, hienotunteisuutta, pidättyvyyttä ja tyyneyttä.
Hagiksessa vieraileva talousmies ei ole ainoa tietämätön. Viattoman varmuudella
paljasti taloustoimittaja Kari Ikonen Aamulehdessä 26.3. 1998, että Huurre Oy ajautui Paavo Suomisen omistuksessa velkojan syliin.
– Muuten oikein, lausui vuorineuvos. – Mutta kysymys ei ollut ajautumisesta, vaan suunnitelmallisesta ja mitä röyhkeimmästä ryöstöstä. Toimittaja Ikonen ei tiennyt sitä, että Suomisen yritykselle suotiin kunnia maksaa kilpailijansa velat pankille.
Toimittaja Ikonen kirjoitti:
“Nyky-Huurre on kahden kylmäkallen Paavo V. Suomisen ja Porkka Oy:n perustajajäsenen Pentti Porkka Oy:n jälkeläinen.
Pankit KOP ja SYP olivat päättäneet yhdistää mainitut yhtiöt vuonna 1992 ja aloittivat ankaran saneerauksen. Parhaimmillaan oli yhtiöt työllistäneet noin 1200 henkilöä ja niitten liikevaihto oli noin 600 miljoonaa markkaa.”
“Huurre Oy kompastui Neuvostoliiton kaupan romahdukseen”, kirjoitti taloustoimittaja Ikonen ja jatkoi: – “Suomen syvään lamaan ja vuosikymmenen lopun ylisuuriin
investointeihin. Näistä yhden yhtiö olisi kestänyt, mutta ei kaikkia.”
– Roskaa, sanoi Suominen. – Huurre ei kompastunut mihinkään. Huurre kampitettiin.
KOP:n johto ja pettureiksi ryhtyneet palkkajohtajani kaatoivat Huurteen.
Pankki korjasi kilpailijan kohdalla tekemänsä luototusvirheet Huurteen ja Suomisten kustannuksella.
