Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta 8 ja 9- Sailasta menoa ja Saalistusyhteiskunnan lait. "”Eliittiä varjellaan kuin tsaarinajan Venäjällä konsanaan, kirjoittaa Ojaharju.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unholan Ulapoilta
8. Sailasta menoa
Valitus on viritetty, änkyrät narisemaan herätetty. Elämä on alistettu saalistajien ahneudella ja raa`alle edunvalvonnalle; Rahan kaikkivallalle. Enää ei tunnusteta asioita, jotka ovat palkitsevia itsessään; vasta hinta määrittää arvon! Mikään ei enää rakennu pohdintaan ja yhteistyöhön, vaan ahneuden, taloudellisen menestyksen, kilpailun, nopeuden, tehokkuuden ja äärimmäisen itsekkyyden varaan. Taitavaa valehtelijaa ihaillaan!
Kuluttajien repeytyminen varakkaisiin ja köyhiin on vain tilastojuttu! Demokratia toimii takaperoisesti. Tuloerot ovat Suomessa jyrkentyneet eniten OECD-maista viimeisen kymmenen vuoden aikana (Timo Miettinen 16.8. 09). On lähdetty Kokoomuksen Suojeluskuntasiiven viitoittamalle tielle kiittämään köyhyyttä ja ylistämään petäjäistä leipää syövää katajaista kansaa.
Jäsenkunnan alamaisimmat vaativat, että kansanedustajista ja ministereistä on puhuttava kunnioittavasti. Heitä ei saa haukkua ja pilkata. Ihmisiä hekin ovat. Alamaisimmille kerrotaan Pappa Tolstoista, joka painotti sitä, että “Poliittisten
rikosten, hallituksen tai valtion arvosteleminen on kansan terveyden mittari.” Kritiikille on löydyttävä tilaa, koska virallinen Suomi on aina ollut raukkamainen heikoimmilleen.
Demokratian parhaitten periaatteitten mukaan säätiössä haukutaan tasapuolisesti kaikki, niin Koivisto kuin Lipponen, Pula-Aho kuin Vanhanenkin, ja pienemmätkin
tekijät sikäli kuin aikaa riittää.
Katsoin velvollisuudekseni siteerata nykytalouden perusteoksiin kuuluvaa kirjaa
“On sailasta menoa, saatana” vuodelta 2001 – annus horribilis:b>“Tulkaa minun tyköni te työtätekevät ja raskautetut, niin minä luen teille.
Lipposen Sailasmerkkisen hallituksen paperin jossa selitetään, miksi vakituiset työsuhteet jätetään liittojen jäsenten yksinoikeudeksi, ja palkkanne putoaa puoleen; miksi eläkkeestänne on viety kolmannes ja miksi vuokraanne on nostettu puolella. Vastaus: kysymyksessä on työhön kannustaminen.”
Vartian Raikka huomauttaa, että Lipposta ei saa haukkua; Paavo oli hyvä vesi12 palloilija ja reilu kaveri. Joku vastaa, ettei me vesipalloa haukutakaan, vaan savolaista antiristusta.
Eliittiä varjellaan kuin tsaarinajan Venäjällä konsanaan. Laillisuusvalvonta on pettänyt pahemman kerran. Pääministerin uskottavuus katosi ennen syntymistään; Vanhanen oli valtioneuvoston jäsenenä päättämässä RAY:n rahojen jaosta
Nuorisosäätiölle, vaikka oli vuosikaudet säätiön johtotehtävissä ja sai siltä tuhansia euroja vaalitukea.
Tämä pyhä Nuorisosäätiö maksatti sosiaalisin perustein valituilla vuokralaisilla
enemmän vuokraa kuin säädökset sallivat, ja hassasi varat matkustelemiseen ja hallituksensa
palkitsemiseen.
Ahnehtiminen on osoitus kansalaiskunnosta. Ja: vain idiootti lähtee laittomuuksien tielle, koska laittomuuksia voi kenenkään estämättä tehdä lain suojissa.
Kirjoitettu on:
Kuka konnaa koskaan töissään esti, kun kaikki vain kävi laillisesti!
Jorma Ojaharju
Unholan Ulapoilta
9. Kuinka valta ostetaan
Kansanedustajia halvalla! Bulvania-Yhtymä myy edustajia yksittäin ja yhdessä!
Tottelevaisuus taataan!
Myös osamaksulla!
Arto Merisalo sanoi 2008 toukokuussa 27 liikemiehelle, että päähallituspuolue oli saatu Novan tukijaksi estämään rakennuslain tulkinnan tiukentaminen. Minun nuoruudessani puhuttiin lahjomisesta. Merisalo puhuu “maksuperusteisesta arvovalintavaikuttamisesta?”
Kehittyvien Maakuntien Suomi-yhdistyksen ja Nova Groupin kehittämässä vaalirahoituskuviossa oli kysymys ei mistään sotkusta, “vaan tietoisesta poliittisen vallan ostamisesta ja liikemiesten ja poliittisen vallan toimijoitten yhdessä rakentamasta korruptiojärjestelmästä”, toteavat professori Esko Riepula ja tohtori Petri Koikkalainen kirjassaan “Näin valta ostetaan.”
Jatkuvan valehtelemisen vuoksi pitäisi pääministeri Vanhasen ja koko hallituksen erota, lausuvat herrat käsityksenään. Eikä tuossa käsityksessä vikaa ole. Niin ei vain tule käymään! Oppositiota ei ole ja yleisesti tiedetään, että yhteiskunta on niin korruptoitunut, ettei lahjuksia tarvita; ne annetaan laillisin muodoin.
Marraskuussa 2009 paljasti Raimo Ilaskivi, että Neuvostoliitto rahoitti kommunistejamme kymmenillä miljoonilla vuosittain. Se oli YYA:n hengen mukainen rikos, johon ei saanut puuttua.
Suomen teollisuusmiehet ja pankkiirit sijoittivat miljoonia porvaripuolueittemme ja demareitten tukemiseen. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1989 elinkeinoelämä jatkoi tukeaan porvareille vastapainoksi SAK:n liittojen tuelle SDP:lle ja vasemmistoliitolle.
Kepun Timo Kalli möläytti omat tukiasiansa julkisuuteen keväällä 2008, jolloin kymmenet muutkin kansanedustajat ja ministerit kärysivät. Näin käynnistyi prosessi, joka kumoaa vanhan kauniin Maan Tavan. Entisen päätoimittaja Erkki Laatikaisen vaatimukset median uutisointia suitsivista laeista olivat Kepun hengen mukaisia.