Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta 6 ja 7- Itku-Iikkojen ilmoilla ja Saalistusyhteiskunnan lait. "Nauraminen voi olla vaarallisempaa kuin itkeminen. kirjoittaa Ojaharju.
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju:
Unholan Ulapoilta
6 Itku-Iiikkojen ilmoilla
Varsinaisia itkuiikkoja käy joskus. Sellaisia, siis, jotka ovat ohjelmallistaneet kitinänsä
ja vaativat kaikkia kuuntelemaan Marina-ohjelmansa pääkohdat.
Useimmat poistuvat huomatessaan, ettei säätiöstä löydy vastakaikua mokomalle. Ja loputkin lähtevät kun ilmoitan kertovani pääkohtia pitkäveteisestä ja kosteasta itkun historiasta.
En nenäydy, koska olen itse laatinut säätiön säännöt. Niitten viidennessä pykälässä sanotaan, että joka ei kestä veljellistä vittuilua, on väärässä porukassa. Kreikan tarustosta löytyy valittajille oma fi losofi nsa, nimittäin Aristobulos, Kleonin poika. Aristobulos kuului Herakleitoksen fi losofi seen koulukuntaan ja hänen pääasiallinen opetuksensa oli seuraava:
– Vesi on kaiken olevaisen alku, koska juuri vettähersyy meistä silloin, kun jumalaisimmat tunteet meitä liikuttavat.
Aristobuloksen fi losofi aa pidettiin vaikeaselkoisena ja sen vuoksi kunnioitettiin häntä lisänimellä Skoteinos, Hämärä. Filosofi n oppilaat pitivät juuri tuota hämäryyttä varsinaisena syvällisyytenä.
Ateenan irvileuat väittivät hämäryyden johtuvan siitä, ettei Aristobulos nähnyt kyynelten sumentamilla tihrusilmillään mitään selvästi; että hänen päästään juoksevan veden paljoudesta päätellen täytyi aivoille jäädä kovin vähän tilaa.
– Itkeminen erottaa ihmisen eläimestä, julisti Aristobulos.
– Vain tyhmin kaikistaeläimistä, lehmä, itkee, kun se vieroitetaan vasikastaan. Itkemisen kyky antaa siis meille pienen toiveen kehittyä yhtä hyviksi kuin eläimet, kun taas nauraminen, johon yksikään eläin ei alennu, muodostaa kehityksemme tielle ylitsepääsemättömän kuilun. Suomalaiset ruustinnahenkiset tosikot pitävät naurua oireena kapinasta ja muuna rahvaan huvina.
Nauraminen voi olla vaarallisempaa kuin itkeminen. Sen todisti englantilainen stand up-koomikko Mark Cassidy parituhatta vuotta myöhemmin. Hän nimittäin
kuoli nauruun 2009. Kirjaimellisesti. Mies makasi vuoteessa, katseli viihde-elokuvaa ja hengitteli ilokaasua, kunnes ihanuuteen ylenemisen hetki koitti.
Itkun fi losofi lla oli tapana kesäpäivän seisauksen aikaan pitää ystävilleen ja aatetovereilleen juhla talossaan Kolmisoutuisten kadulla. Kaikki kokoontuivat tilavaan, yhden ainoan soihdun valaisemaan kellariin itkemään ja murehtimaan. Tunnelma oli lohduton ja vieraat vollottivat minkä jaksoivat.
Aristobulos piti niin perusteellisen puheen kaiken turhuudesta ja katoavaisuudesta, että kyynelvesi virtasi valtoimenaan ja pian täytti kohiseva tulva kellarin.
Eikä yksikään pelastunut.
Vain yhden koiran ja kolmen hiiren tiedetään päässeen pois. Niin päättyi Aristobuloksen kostea elämä 380-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.
Hänen kanssaan hukkui 61 ihmistä – naisia ja lapsia ei laskettu. Meidän suomalaisten on oltava suojelupyhimyksemme Aristobuloksen arvoiset ja vaalittava heikkoa itsetuntoamme. Pettymyksiä ei pidä yrittääkään kestää.
Tarpeiden tyydyttämistä ei saa yrittää lykätä; jos sen oppii, menevät hyvät marinat hukkaan.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Jorma Ojaharju:
Unholan Ulapoilta
7 Saalistusyhteiskunnan lait
Vaikka eläköidyin viihdekemian palveluksesta kauan sitten, ehti alkoholi liuottaa ajattelurauhasia, ja päässä pyörivät lähes yksinomaan lailliset ja laittomat vääryydet, joilla meiltä villat keritään. Pyörii siellä muutakin irtonaista roskaa.
Seuraavan loitsun avulla olen yrittänyt saada mahdolliseen aivotoimintaani edes jonkinlaista tolkkua:
– Näin sinkoilee täällä miehen aatos repaleiksi ryypätyn keskushermoston armoilla. Kunpa joku taitaisi heitellä ansoja sen tielle.
Riittävän usein toistettuna mantra hillitsee karusellia jossain määrin, mutta vain jossain määrin. Sekamelska palaa jo muutaman minuutin kuluttua vallitsemaan tajuntaa, kun Korvakyylä taas tulee, poistuu kaalinlehdet lepattaen ja honottaa mennessään:
– Kuinka jumalauta te jaksatte jauhaa mokomaa potaskaa? Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna hyvinvointivaltio. Maailmassa kuolee joka vuosi miljoona lasta nälkään ja täällä jaetaan ruokapaketteja ilmaiseksi jopa lihavimmille raharyssille.
Korvakyylä ei tunne Säätiön Korkeimman Neuvoston ensimmäistä käskyä:
Veronmaksajien varojen varastamisesta lain ankarin tuomio – kahden viikon kotiarestirangaistus! Hän ei myöskään ole huomannut, että kärsämäkeläisten enemmistö harjoittaa samanlaista yhä äänekkäämmäksi käyvää tuomitsemista.
Tällaista:
Saalistusyhteiskunnassa on politiikka kehitetty osaksi liiketaloutta, talous ryöstämiseksi, ja asiantuntijuus valehtelemiseksi. Kela ei myönnä asuntotukea tarvitseville,
koska Kelan täytyy olla kannattava; yksityistetyn postin ensisijainen tehtävä ei ole postin perille toimittaminen, vaan voiton tekeminen; VR:n tärkein tehtävä ei ole matkustajan turvallinen kuljettaminen, kuin tuloksen tekeminen!
Kapitalismi söi kommunismin, uusliberalismi kapitalismin ja laittomuus uusliberalismin! Valheista törkein on se, että uusliberalistinen talous hoitaa kaiken yhteiskunnallisen, mikäli saa toimia omilla ehdoillaan.
On toki totta, ettei oikeastaan missään pystytä karsimaan kuluja, koska poliitikot eivät äänestäjien pelossa tohdi tehdä ikäviä päätöksiä. Äärimmäinen esimerkki: Uruguayn poliitikot joutuivat sen tosiasian eteen, että valtion lentoyhtiö Plunan palveluksessa oli yli tuhat työntekijää, mutta vain yksi lentokone.
Mutta yhteiskunnallisen korvaaminen rosvokapitalismilla, jonka vallitessa talousrikokset kasvavat työttömyyttä nopeammin, on liikaa. Jopa lainsäädäntäelimessä sorruttiin kavaltamiseen. Eduskunnan tililtä katosi 130 000 euroa tai sitten ei. Kuntapuolella Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus Adulta huijasi 33 miljoonaa euroa oppisopimuksilla; maistraatin määräämä edunvalvoja ohjasi asiakkaansa omistaman ylimääräisen asunnon vuokratulot omalle tililleen, ja vanhus joutui olemaan pitkät ajat nälissään.
Rosvokapitalismin perustuslain kolmas pykälä on kaikkineen voimassa: Humanismista, yms. itkuromanttisesta rakkausrunoilusta huolehtii Ainoa Oikea Voima – Markkinatalous – suoraan tulosvastuullisena valtiovarainministeriön kansantalousosastolle.
Ja yhdeksäs pykälä:
Faktat eivät saa vaikuttaa tosiasioihin, koska ne vain sotkevat lainsäädännän, hallinnon ja oikeusjärjestyksen!
Eläköön rosvokapitalismi!
MAANANTAINA maksusta sovittiin,
TIISTAINA tositteet tuhottiin,
KESKIVIIKKONA korruptioväitteille naurettiin,
TORSTAINA tärkeimmät tahot voideltiin,
PERJANTAINA punnat veroparatiisiin siirrettiin,
LAUANTAINA Lausanneen lennettiin ja
SUNNUNTAINA Saksan markat sumplittiin.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi