Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 20 ja 21: Todellisuuden ei anneta häiritä ja Haasteellista aikaa "
“Minun tapauksessani ryöstettiin ensin takaajat, sitten
maksettiin valtion pankkituesta koko velkasumma pankille ja silti maksan
vähän yli tuhannen euron eläkkeestäni kolmanneksen ja verot, kunnes
saan ansaitsemani paikan koirien hautausmaalla.",kirjoittaa Ojaharju Martti Lutheria siteeraten..
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
20 TODELLISUUDEN EI ANNETA HÄIRITÄ
Kristittyjen edustaja Toimi Kankaanniemi julisti: Tasa-arvoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta on ajauduttu köyhien ja vaikeuksiin joutuneitten sortoyhteiskuntaan
(…) Nykyinen sortoyhteiskunta on muutettava oikeudenmukaiseksi tasa-arvoyhteiskunnaksi.
Siinä on työkenttää.
Sanomalehti Pohjalaisen (Ent. Vaasa) pääkirjoitustoimittaja Matti Kupari joutui suunniltaan jouduttuaan kerrankin vastakkain toimittamattoman totuuden kanssa.
“Järjellä ei ole mitään osaa kansanedustajan tekstissä”, Kupari raivosi:
“Kuvaus Suomesta sortoyhteiskuntana on tietenkin valheellinen. Se on epäisänmaallinen, sillä joku maatamme tuntematon ottaa sen todesta.”
Kupari jatkoi suojeluskuntahenkistä salailun perinnettä. Sen mukaan kuiskauskin Vaasassa 1918 tapetuista punikeista on valheellinen ja epäisänmaallinen. Kuparin mukaan syy Kankaanniemen valheelliseen propagandaan ovat lähestyvät vaalit. Ei siitä tarvitse välittää, ja kaikki tietävät sen, ainakin melkein kaikki.
Hiukan aikaisemmin oli Misericordia-säätiö perustanut ylivelkaantuneitten vapautusrintaman. Se totesi, että maassa oli yli 400 000 luottotietohäiriköksi luetteloitua – ulosoton todellisuudessa eli siis 1,2 miljoonaa kuluttamatonta. Tämä on dokumentoitua faktaa.
En pitänyt Kuparin protestia valheellisena koska tiesin, että oikeistolaisen maakuntalehden toimittaja viihtyy ansarissa, jonka rauhaa todellisuus ei onnistu häiritsemään.
Eivät muutkaan hyvinvoinnin ulkopuolella eläviä halunneet noteerata. Sosiaalidemokraatit tunnustavat heidät edelleen vain propagandantekovälineenä vaalien alla. Todennäköisesti Matti Kupari piti kaikkia velkaantuneita kasinohuijareina ja hämärämiehinä.
Mutta niin ei todellakaan ollut eikä ole; takausvankeja oli paljon, samoin pankinjohtajien loukkuun houkuttelemia hyväuskoisia, jotka juoksutettiin ansaan vakuuksien vuoksi.
Myös oikeusministeri Jussi Järventaus piti ylivelkaantuneitten asemaa kohtuuttoman hankalana. Ja siltä varalta, että Paavo Haavikko olisi käynyt Kuparille auktoriteetista, siteerasin hänen tekstiään elokuun lopun 1992 Suomen Kuvalehdestä:
“Kun osattomia ja työttömiä rangaistaan leikkaamalla osa toimeentulotuesta eli 7% vuokra-avustuksesta kertoo hallitusneuvos, että tämä tie on valittu siksi, että se kannustaa työtekoon. Se kannustaa työntekoon yhtä paljon kuin piikkilanka keskitysleirissä olevia.”
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapalta
21. HAASTEELLISTA AIKAA
1980-luvun rötösherrajahdin aikana Koivisto filosofoi, että eivät asiat silloin
parhaiten hoidetuiksi, kun toiminnan lähtökohtana on virheitten välttäminen:
Ellei tietystä määrästä syytteitä riittävän moni johda tuomioon, kannattaa syyttäjän harkita ammatin vaihtamista. Monet syyttäjistä hakeutuivatkin muualle.
Haavikko sen sanoi; Koivisto asettui selvästi rikollisten puolelle.
Merkillistä, etteivät ihmiset käsitä sitä, että pankkien maine ja kunnia tulee ensin, ja sitten vasta vähäisemmät ongelmat, kuten työttömyys ja nälkä. Suuria nälkävuosia
lukuunottamatta on tämä sitkeä kansa niistä aina selvinnyt.
Puhuisi toisin Jomppakin jos olisi onnistunut kahmimaan kasinosta rahaa. Se oli haasteellista aikaa, haastemiehiä pyöri jaloissa menit mihin tahansa. Miksi läksin mukaan valuuttabisnekseen? Minä kerron. Toivottoman rakkauden tähden:
Minä rakastin ja kärsin! Rakastin
rahaa ja kärsin sen puutteesta.
Seuraavasta en muista honottaneeni, mutta honotan nyt, koska kysymys oli laillisesta ryöstöstä:
Minun tapauksessani ryöstettiin ensin takaajat, sitten maksettiin valtion pankkituesta koko velkasumma pankille ja silti maksan vähän yli tuhannen euron eläkkeestäni kolmanneksen ja verot, kunnes saan ansaitsemani paikan koirien hautausmaalla.
Kysymyksessä ei ole velka, vaan lumevelka – siis jo maksettu velka! Bruttosumma ei vähene, koska korko kasvattaa sitä jokaisen ulosmittauksen jälkeen. Suomi on oikeusvaltio!
Ja kirjoitettu on:
Jos olet menettänyt omaisuutesi, et ole vielä menettänyt mitään. Jos olet menettänyt terveytesi, olet jo menettänyt jonkin verran. Mutta jos olet menettänyt onnellisuutesi, luonteenlujuutesi ja mielenrauhasi, olet menettänyt kaiken, piste fi .
Mutta siitäkin on mahdollista nousta! Kissun de la kissun.
Minulta on kahdesti mennyt muisti. Katsotaanpa muistanko kuinka se tapahtui. Minulla on b-diabetes ja syön aamuin illoin Metforemia, yhteensä kolmetuhatta milligrammaa vuorokaudessa. Tyhjään vatsaan nielaistuina ne laskevat veren sokeriprosentin liian alas ja silloin humahtavat memorit kuutamolle.
Ensimmäisellä kerralla unohdin lahjoittaneeni autoni vävypojalle ja etsin sitä
Itäkeskuksen parkkihallista, kunnes Kallu Vartiainen ja Seppo Vallittu sanoivat, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Kahvin ja voileivän jälkeen taas oli.
Toinen tapaus oli kiusallisempi. Komia nainen tuli säätiön pöydän ääreen ja jäi katsomaan minua. Nousin, esittelin itseni ja tarjouduin hakemaan kahvia. Nainen tirskahti ja nyökkäsi. Noudin kahvit ja leivoksen, asetin pöydälle ja kieltäydyin ottamasta eteeni laskettuja pennosia vastaan.
Pidin yllä kohteliasta pikkupuhetta ja kerroin juttujani. Hän seurasi käsi suun edessä ja silloin tällöin hytkähtäen. Vieläkään ei ollut selvinnyt kuka nainen oli. Nousin kun hän viimein ilmoitti lähtevänsä ostoksille, ojensin käteni ja toivotin kaikkea hyvää.
Olen myös jälkeenpäin ollut kadoksissa. Vielä talvella 2010 olin sen käsityksen vallassa, että Suomen presidenttinä toimii nainen nimeltä Tarja Halonen ja pääministerinä tämä… Noh… mikä se taas olikaan se ehdoton totuudenpuhuja… Veri alkoi kiertää kovettuneissa aivoissani uudelleen, kun ryhdyin kirjoittamaan tätä kirjaa. Ristikkojen ratkominen ei riitä.
