Suomalaiset miehet eivät ole romantikkoja luonnostaan tai näin ainakin kuvitellaan. Elokuvista ja kirjoista tutut romanttiset eleet ja asiat eivät yleensä päde tosielämässä.
Usein miesten romanttiset teot ovat vähissä ja painopiste on kyvyssä ylläpitää arkisten askareiden kautta suhteen toimivuutta. Silti ulkoapäin kovalta näyttävät miehet saattavat olla suuria romantikkoja.
Miehet harvoin kertovat romanttisista eleistä tai teoista, ja ne jäävätkin usein parin kahden keskeisiksi hetkiksi.
Pari viikkoa sitten ystävänpäivänä, kaupat olivat täynnä miehiä ostamassa suklaata ja kukkia. Moni mies pelkäsi epäonnistuvansa siinäkin. Mistähän se nyt tykkäisi? Olikohan ne keltaiset vai punaiset kukat?.
En usko, että asia kuitenkaan ihan näin vaikea on. Ystävänpäivänä ostetut kukatkin unohtuvat nopeasti, sillä kyse on vain yhdestä päivästä. Tarkoitus on kuitenkin tärkein.
Olin taannoin syömässä eräässä ravintolassa ja edessä olleessa pöydässä istui pariskunta, joista toinen oli ilmeisesti mykkä. Kun mies nousi pöydästä, hän esitti naiselle jotain viittomakielellä. Mies poistui kassalle ja toi palatessaan jäätelön. Molemmat istuivat pöydässä hymyillen toisilleen ja söivät samaa jäätelöä. Hetki näytti siltä, ettei siinä tosiaankaan kaivattu sanoja.
En sanoisi, että romantiikan pitää aina lähteä vain toisesta osapuolesta. Ovet aukenevat aina molempiin suuntiin. Kumpikin puolisko voi kerätä omia pisteitä romanttisista teoista. Rahaakin arvokkaammat pisteet auttavat ylläpitämään suhdetta ja luovat siihen uusia virikkeitä.
Kiteyttäisin romantiikan arjen ylittämiseksi. Ei aina tarvitse olla erityinen juhlapäivä, joka pakottaa muistamaan toista erityisellä tavalla. Romanttinen tilanne ei välttämättä vaadi aineellista sisältöä vain toisen huomioimista ja arvostusta.
Jonne Blåfield
Vaasa