Luin 27.4. sunnuntaiaamuna Pohjalaisen mielipidepalstalta kirjoituksen, jossa korostettiin maahanmuuttajien kielitaidon tärkeyttä. Olen täysin samaa mieltä, että maahanmuuttajien työllistymisen avainsana on kielitaito.
Maahanmuuttajia tosin on myös työperäisiä. Kansainväliset yritykset alueellamme työllistävät ulkomailta suoraan töihin tulevia ihmisiä. Näillä on useimmiten korkeakoulututkinto ja vakaa ammatillinen tausta.
Pakolaispohjaisessa maahanmuutossa Suomeen muuttaneet henkilöt eivät pääosin osaa kumpaakaan kotimaista kieltä tai välttämättä edes englantia. Näiden ihmisten kotouttaminen tapahtuu nuorten aikuisten kohdalla yhden vuoden mittaisella peruskoululla.
Yhdessä vuodessa tulisi siis oppia kaikki se, mitä me olemme oppineet yhdeksän vuoden aikana puhumattakaan siitä, että heidän tulisi hallita edes toinen kotimainen kieli. Tämän jälkeen peruskoulututkintonsa saanut pakolainen koulutetaan toisen asteen koulutusohjelmalla jonkinlaiseen ammattiin.
Mikäli vuoden peruskoulussa opiskeltu kielitaito tai jokin muu oppi ei ole mennyt perille halutulla tavalla, ammatillisen tutkinnon suorittaminen tulee olemaan haaste sekä oppilaalle että häntä opettavalle opettajalle.
Maahanmuutosta puhutaan voimavarana, ja siihen usein liitetään sekä pakolais- ja työpohjainen maahanmuutto. Kun nämä kaksi asiaa liitetään yhteen, ovat tilastotkin kauniimmat.
Vuonna 2010 maahanmuuttajien työllistymisaste on vain noin 42 prosenttia, kun lukuun lasketaan myös työperäinen maahanmuutto. Pakolaisten työllistymisestä tai sen kustannuksista harvoin on julkista tietoa. Ainakaan tietoa ei virkamiesten puolelta helposti toimiteta.
Työnantajien asenteet maahanmuuttajataustaisen työtekijän palkkaamiseen tuskin muuttuvat, jos kielitaidottomuuteen ei puututa. Kerran työnantajan ovelta käännytetty maahanmuuttaja saattaa leimata myös muut. Luottamus on ansaittava opetuksen resurssien suomilla mahdollisuuksilla.
Tällä hetkellä järjestelmä toimii täysin väärin. Tästä on osoituksena pakolaistaustaisten maahanmuuttajien työttömyysaste.
Valoa tunnelin päässä olisi havaittavissa, jos uusien pakolaisten ottomäärää pienettäisiin ja koulutusohjelmaa pidennettäisiin määrärahojen mukaan.
On syytä pitää mielessä, että maahanmuutto ja sille rakennettu rahoituspohja perustuvat nykyisen kaltaiseen järjestelmään, joka mahdollistaa suuren riskin pudota pois oppimisrytmistä työelämästä puhumattakaan. Työelämästä tippuminen ajaa nuoret maahanmuuttajat erilleen muusta väestöstä, ja näin myös kotoutus epäonnistuu.
Jonne Blåfield (ps.)
Vaasa