Jätelaki oikeuttaa kunnat valitsemaan sopimusperusteisen sekä kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen välillä. Jälkimmäisen mukaan kunta kilpailuttaa kuljetukset. Kilpailuttaminen merkitsee kilpailun tappamista.
Vaasan seudun kuntien asettama työryhmä on niukan lausuntomateriaalin ja ylimalkaiselta vaikuttavan harkinnan jälkeen ehdottanut alueen kuntien yhteisen jätelautakunnan perustamista.
Tämä lautakunta olisi vaikutusvaltainen ja pystyisi kilpailuttamisellaan antamaan monopoliaseman yhdelle isolle yhtiölle, muiden joutuessa ahdinkoon ja konkurssiin.
Työryhmä pyysi lausunnot vain kuntien itsensä omistamalta Stormossenilta ja kuntien etuja valvovalta Kuntaliitolta. Mikäli alueen asukkaiden ja pienyritysten elämään vaikuttavia päätöksiä olisi haluttu valmistella puolueettomasti, lausuntokierros olisi ulotettu esimerkiksi myös Vaasan Kiinteistöyhdistykseen ja Ympäristöyritysten liittoon. Vaasan kohdalla poliittiset päättäjät ovat onneksi tähän asti olleet sopimusperusteisen mallin kannalla, mikä on ylläpitänyt vapaata kilpailua. Tästä ovat hyötyneet asukkaat, taloyhtiöt, yrittäjät ja työllisyys.
Synkkiä pilviä kuitenkin uhkaa, sillä monet poliitikot ja virkamiehet haluavat antaa ulospäin kuvan että muka toimivat kuntalaisten hyväksi, vaikka tulos on yleensä päinvastainen. Vaasan jätteenkuljetus on vuosikymmenet toiminut hyvin, pitänyt kiinteistöjä siisteinä, ylläpitänyt työpaikkoja ja hyödyttänyt kuntaa palkoilla, yrittäjätuloilla ja veroilla.
Vapaa yritystoiminta, sopimusperusteinen malli asiakkaan ja kuljetusyrityksen välillä on siten toiminut hyvin ja luotettavasti, koska vapaa kilpailu on pitänyt hinnat kurissa, ja systeemin vakauden ansiosta yrittäjät ovat uskaltaneet investoida ja ylläpitää kallista kuljetuskalustoa. Tässä mallissa yrittäjät ovat paikallista väkeä joka hyvin tuntee oman kunnan oloja.
Viime vuosien hankinta- ja kilpailutushuuma on kuitenkin johdattanut väärille uurille saaden aikaan hämmennystä ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, erityisesti yksityisyrittäjien keskuudessa. Kaavailtu kunnallinen lautakuntamalli huolestuttaa. Alueen kuntien yhteinen jätelautakunta siis päättäisi ympäristön ja jätehuollon organisoimisesta. Tässä mallissa jätehuolto kilpalutetaan 4 vuodeksi kerrallaan, jonka johdosta yksi ainoa yritys pääsisi monopoliasemaan.
Tämä olisi mahdoton tilanne muille ja pienemmille yrityksille jotka joutuisivat lopettamaan ja konkurssiin. Jäteauto maksanee halvimmillaan 200 000 euroa, eikä sitä erikoisrakenteensa takia voi käyttää muihin kuljetuksiin. Kun yksityisyrittäjällä on 10 ja ylikin jäteautoja jääden yhtäkkiä työttömäksi ollaan katastrofin keskellä.
Jos ”viisaat” päättäjät jostain ihmeellisestä syystä antaisivat monikunnalliselle lautakuntamallille etusijan, niin vähimmäisvaatimuksena on, että alalle suodaan 10 vuoden ylimenokausi. Mutta toivottavasti järki voittaa, sillä voittoa tavoittelevista monikansallisista pörssiyhtiöistä on jo ollut tarpeeksi kielteistä kokemusta myös jätekuljetuksen alalla.
Roy Rabb
Vaasa