Kyllä tuli tirautettua muutamat onnenkyyneleet viikko sitten lauantai-iltana, kun Pertti Kurikan Nimipäivät, PKN, paitsi nousi kansan tietoisuuteen, myös valittiin edustamaan Suomea Euroviisuissa.
Tämä on harppausaskel kohti aitoa tasa-arvoa, reiluutta, avoimuutta, suoruutta ja luonnollisuutta. Asioita, jotka usealle erityisihmiselle ovat itsestäänselvyyksiä.
Ihmiselle, joka ei ole elänyt erityislapsen lähellä, on itsestään selvää taito osata leipoa tai käydä kaupassa, pukea vaatteet tai siivota. Erityislapsiperheessä nämä kaikki asiat ovat onnenkyyneleiden paikkoja. Jokainen saavutus on runsaan harjoittelun tulos.
Kun lasta on kuljettanut terapioihin ja opettanut kerta toisensa jälkeen tiettyä muiden mielestä itsestään selvältä tuntuvaa taitoa ja se vihdoin sujuu, on siinä sanaton ja itku herkässä. Ei sitä tunnetta voi täysin ymmärtää kuin vastaavan kokenut. Siksipä me erityislasten äidit Leijonaemo-tapaamisissamme nauramme, itkemme ja kuuntelemme toisiamme myötätuntoisina. On vain niin helppo puhua, kun tietää tullevansa heti ymmärretyksi.
PKN on osoitus ihmisistä, joihin on uskottu ja jotka ovat saaneet tarpeeksi apua. Ilman tukitoimia ja erityistä panostamista kukaan näistä arvokkaista ihmisistä ei olisi ollut soittamassa UMK:ssa.
Ennaltaehkäisevä toiminta, varhainen puuttuminen ja erityisryhmien tukeminen ovat kauaskatseisia toimintamalleja. Toivottavasti PKN osoittaa tämän myös heille, jotka ovat ajatelleet näistä säästää tai nipistää. Se ei kannata, päinvastoin! Tällaisiin toimintoihin tarvitaan satsauksia. Satsaamisella tukitoimiin lopulta säästetään – tai kuten PKN:n Euroviisuedustus osoittaa – jopa voidaan voittaa!
Janina Lepistö (sd.)
Eduskuntavaaliehdokas Vaasa