Rehti meininki
Risto Jalonen & Kirsti Mäkelä
Sarjakuva: Mikke Jalonen
Mereenkurkun improvinistisen taideseura ry:n julkaisuja
Multiprint Oy, Vaasa 2008
ISBN 978-951-98427-9-0
Rehellisesti itsensä näköinen
Aivan yhtä varmasti kuin syksy saapuu, Risto Jaloselta ilmestyy uusi teos. Aivan yhtä varmasti se on tekijänsä mukaan viimeinen. Teoreettisesti Jalosen ystävillä on siis edessä vielä metrin verran jalosia.
Rehti meininki jatkaa Jalosen omaksumaa formaattia. Teoksen keskushenkilö on Risto Jalonen, jota sitten ympäröi joukko taiteilija- ja kirjailijaystäviä sekä oma poika, Mikke Jalonen. Mikke Jalonaen esiintyy kirjassa sarjakuvan tekijänä.
Muut taiteilijat ovat Kirsti Mäkelä (runot) ja Gösta Back, Risto Helin, Panu Hemminki, Isto Jakola, Jorma Korpela ja Carl Wargh (kuvataide).
Risto Jalonen on tässä niteessa hiukan sivummalla kuin yleensä. Jalosen ohitse nousee seinäjokinen runoilija Kirsti Mäkelä. Mäkelän runoteos kantaa nimeä ”Lämpöä täys”. Pienimuotoisessa runoteoksessa ei runoja ole otsikoitu erikseen. Tästä syys teoksen lajityyypin määrittely on hieman hankalaa. Ehkä musiikkimaailmasta lainattu termi ”eppinen balladi” kuvaa teoksen henkeä.
Runoteos on minämuotoon kirjoitettu matka maailmalla mutta myös matka naisen eroottiseen maailmaan ja arkipäivän havaintoihin Yksi keskeisistä motiiveista on pohjalainen mies karjalaistytön silmin. Varmasti monelle hämmentävä kokemus: ”Suussani tunnen makusi/sisälläni ihosi kutsuvan tuoksun”
Naisen eroottisen himon ja halun näin alaston kuvaaminen on melko harvinaista suomalaisessa lyriikassa.
Toinen kaskushamo on tietysti Risto Jalonen. Jaloselta on tuttuuntapaan sekä kuvia Jalosen taideteoksista että runoja. Minusta Jalonen on parhaimmilaan lyhyissä tankaa tai limerikkiä muistuttavissa runoissaan: Elämä jaatkuu/alallaan/kaikki tavalaan/etsii/vain onneaan.
Kolmas keskushenkilö on Mikke Jalonen. M. Jalosen sarjakuva ”Sankari saapuu” on pieni tarina odotetusta nimpparivieraasta. Lukijaa jää mietityttämään onko ohut tarina tehty tarkoituksella? M. Jalosen piirrrostyyli ja sivupinnan jakaminen on varsin personallinen. Onkohan M. Jalaonen saanut vaikutteita animesta? Mielellän näkisi M. Jaloselta ”kunnon” tarinan.
Neljäs elementti on gietysti lainataiteilijat. Piirre, josta jalosen viimeaikaiset teokset tunnetaan.
Tapio Parkkari