Haaveiden kaupungista
aaveiden kaupungiksi
Räntää ei ole tullut enää useampaan viikkoon eikä hikeäkään tarvitse hakemalla hakea tunkkaisista sisätiloista itseään rääkkäämällä, näin ollen voi kai todeta kesän tulleen Vaasaan.
Kesä vie ainakin omalla kohdalla muistoja nuoruuteen ihan 90-luvun ja 2000-luvun taitteeseen, Vaasassa oli tuolloin tapahtuma nimeltä Rantarock.
Muistan kuin eilisen päivän, kun istuin Suvilahden rannalla isovanhempieni mökillä isoimman löytämäni kiven päällä ja kuuntelin veden yli Vaskiluodosta kantautuvaa musiikkia.
Tämä oli teini-ikäiselle pojalle mahtava tunne, kun ainakin yhden päivän ajan vuodessa Vaasa tuntui olevan maailman napa.
Silloisia supertähtiä lennätettiin helikopterilla ristiin rastiin tapahtumapaikan läheisyydessä. Näky oli jopa niinkin kaukaa spektaakkelimainen. Kaupungissa turistien määräkin oli jotain sanoin kuvailematonta, myös kyseisen tapahtuma-ajan ulkopuolella.
Nyt ajat ovat hieman muuttuneet. Suurin piirtein joka toinen kesä joku taho järjestää jotain musiikkifestivaaleja Vaasassa, jossa vierailee lähinnä kotimaisia artisteja. Kakki kunnia heille, mutta yksinomaan kotimaisilla artisteilla ei yleisöä vedetä ulkopaikkakuntia myöden. Menestys näillä festivaaleilla ollut ainakin näennäisesti heikkoa.
Normaalitkin viikonloppuillat Vaasassa ovat kuin suoraan kaitafilmielokuvasta. Näyttelijöitä tässä filmissä on vähän ja tunnelma on muutenkin lattea.
Pois voidaan kuitenkin laskea Hovioikeudenranta, jossa alaikäiset touhaavat mitä sattuu. Viikonlopun jälkeisenä arkiaamuna mäyräkoiran raadot täyttävät rannan tuntuman.
Kaikki kynnelle kykenevät ovat karanneet omalle tai tuttaviensa mökeille ja venelaiturit ammottavat tyhjyyttä.
Vaasan nykyinen tunnuslause antaa viitteitä siitä, ettei kyseessä ole turistikohde. ”Merellinen menestyjä” viittaa jonkin tyyppiseen suorituspohjaiseen toimintaan ja työympäristöön.
Kun taas vanha tunnuslause ”Suomen aurinkoisin kaupunki” viittaa hyvään meininkiin, hauskanpitoon ja kesään.
On selvää, ettei väittämää aurinkoisuudesta voi ylläpitää, jos tilastollisesti asia on muuttunut. Perättömiä mainoslauseitakaan kun ei voi heitellä ilmoille noin vain.
Jotain tästä kuitenkin puutuu. Ikään kuin Vaasa olisi peltirasia täynnä maissimuroja. Ei siis mitään syytä juhlaan, mutta pitää nälän loitolla.
Onko Vaasasta tullut vain ja ainoastaan teknologiakeskus?
Kevätpuolella Vaasassa koettiin myös yökerhojen joukkokuolema.
Vaasan tunnetuimpana ravintolakonsernina olleen Penapena Oy:n konkurssi harmitti ainakin minua, vaikkei niin usein yökerhossa tule enää käytyäkään. Tuntui, että osa nuoruusvuosien muistoista hautautui konkurssin mukana.
Toivonkin, että kaupungin viihdetarjonta voidaan palauttaa edes murto-osaan siitä mitä se joskus oli.
Ehkä jossain määrin valoa näkyykin sumuisen tunnelin päässä ja jokunen festivaali tapahtuma onki tiedossa Vaasan kesään.
Huhujen mukaan myös olemassa olevien ravintoloiden paikalle saadaan uusia yrittäjiä.
JONNE BLÅFIELD
Vaasa