Leena Hallasmaa, Keskustapuolue
Martin ja Valto olivat naapuruksia ja olivat jo pikkupojista saakka tottuneet leikkimään yhdessä, välillä yhteisin leluin, välillä taas omillaan. Pikkuhiljaa ja ihan huomaamatta oli siirrytty tilanteeseen, jossa leikittiin yhä useammin
Valton tykönä, Valton leluilla leikkien ja Valton karamelleja syöden. Tämä alkoi Valtoa harmittaa, ja asiasta kehkeytyikin jatkuva tora. Martin oli tottunut asioiden kulkuun ja piti sitä reiluna, Valto taas oli sitä mieltä, että näin ei voi jatkua, vaikka Martinin kanssa muuten tykkäsikin leikkiä.
Yläkerran Suoma-täti oli jo tovin aikaa huolestuneena seurannut, kuinka ennen niin hyvistä kaveruksista alkoi hiljalleen kehittyä aikamoiset riitapukarit.
Saadakseen pojat aloittamaan sovinnon teon ja keskustelemaan oikeudenmukaisemmasta leikin järjestämisestä,
Jatka lukemista: