Harri Moisio: Katkeraa kalkkia

Läntisissä demokratioissa neukkujärjestelmää ei pidetty hyvänä. Silti hyvää siinä järjestelmässä oli se, että huonosti aluetta ja sen kansalaisia edustanut edustaja voitiin kutsua takaisin kesken kauden ja valita uusi edustaja.

Menneen vuoden päätösten, ja ehkä jo aiempien, johdosta olen miettinyt monesti uusien kunnallisvaalien mahdollisuutta – olisi mielenkiintoista selvittää ovatko kuntalaiset edelleen tyytyväisiä heidän valitsemiinsa edustajiin. Kuinka moni meistä valtuutetuista vaihtuisi, vai säilyisivätkö valtasuhteet samanlaisina myös uusintavaalien jälkeen?

Kaupungin kehittäminen näyttäytyy suuruudenhulluutena, jolloin miljoonia euroja sijoitetaan pitkälle tulevaisuuteen.

Lähes kaikki – stationit, stadionit, laivat, satamat, kasinot – ovat sellaisia hankkeita, joista ei voi kieltäytyä. Mikäli niitä vastustat, olet kehityksen jarru. Mafioson pistooli ohimolla valtuusto myöntyy rahoituksiin miljoona kerrallaan.

Niinpä näitä hankkeita ovat valtuutetut lähes yksituumaisesti kannattaneet ja kannattavat. Kaikkeen tähän olisi helppo yhtyä, jos kyse olisi vain kivisen, metallisen tai kovan tulevaisuuden rakentamisesta, mutta missä ovat ihmiset?

Samanaikaisesti valtuusto on romuttamassa lähipalvelut ja kuntalaisten peruspalvelut saavat huutia. Pienillä lapsilla on ollut subjektiivinen oikeus päivähoitoon – se on lapsen oikeus. Nyt sekin romutettiin valtakunnanromuttajien tahdissa.

Pienten lasten koulureitit esikoulusta alkaen muutetaan joidenkin eurojen vuoksi.

Ajatteliko kukaan sen pienen lapsen silmin asioita, tai vanhempien, jotka saattavat joutua kuljettamaan aamuin illoin lapsiaan monen hoitopisteen kautta.

Typerät laskelmat saattavat osoittaa muutaman tuhannen euron rahallista säästöä, sekin lähinnä kaupungin sisäisestä akuankkarahasta, mutta todellinen laskun paikka voi tulla paljon myöhemmin.

Ennaltaehkäisevään lasten ja nuorten sekä perheiden tukemista ei osata arvioida rahassa kaupungin kasööreja varten. Ei ainakaan yksikään asiantuntija tai johtava virkamies ole omista hallintokunnista noussut puolustamaan tavallisen kansalaisen oikeuksia. Se on jätetty poliitikkojen päätettäväksi.

Ja poliitikot päättävät. Moni pyristeli lautakunnassa koulujen lakkauttamista vastaan, valtuustossa yritetään käännyttää uudelleen ja uudelleen kollegoja näkemään päätöstensä taakse. Valtuustossa ei yksikään säästötoimenpide ole valtuutettujen hanskassa, päätökset perustuvat johtavien virkamiesten valmisteluun ja kaupunginhallituksen esitykseen valtuustolle.

Harva valtuutettu oikeasti tietää, mitä kulloinkin tuli päätettyä. Kaupunginhallituksen jälkeen päätösten jalostamisessa ei käytetä enää valtuutettujen tietämystä – siellä joko hyväksytään päätösesitys tai hylätään se. Välimuotoina palautukset, toivomusponnet, ja tosi harvoin muutokset itse päätökseen.

Toisenlaista linjaa valtuustossa on edustanut reilu kaksikymmentä valtuutettua kuudestakymmenestä seitsemästä. Enemmistön ei tarvitse kuunnella vähemmistöä ja se tekee juuri niin kuin se haluaa. Siksi me sitä karvasta kalkkia nyt juomme.

HARRI MOISIO

Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja