Finanssikeinottelu ja pörssikeinottelu ml. valuuttakaupat Euroopassa ja maailmanlaajuisesti horjuttavat vakautta ja ennustettavuus taloudessa on vaikeaa. Tätä hyödyntävät ne tahot, joilla on narut käsissään. Rahat katoavat jonnekkin, mutta velat jäävät sivullisten maksettaviksi.
Aiheellisesti voi kysyä sen perään, että miten EU-alueella tukilainat ja –maksut menivätkään jakoon. Ketkä tienasivat ja ketkä menettivät – enemmän tai vähemmän ja ennemmin tai myöhemmin.
Kreikan tilanne nykyisen vasemmistopuolueen Syritzan vetämänä vaatimuksineen on mielestäni käsittämätön. Tuli erityisesti jälleen mieleen hoitaessani omia laskujani ja sitoumuksiani.
Kreikassa mikään ei ole muuttunut. Sama entisen kaltainen meno jatkuu. Syritza haluaa tai yrittää pelata omaa poliittista peliään. Siis sisäpolitiikkaa ja valtapolitiikkaa. Niin sanotusti ”upporikasta rutiköyhää”.
Vaalivoittajapuolue on jo todelliset kykynsä näyttänyt sekä valheellisuutensa ja tyhjät lupauksensa. Kansa on vietävissä ja sitä poliitikot hyödyntävät.
Kreikka on tietoisesti toiminut petollisesti etuja sekä tukea muilta EU-mailta hakiessaan.
Kreikkalaisilla lienee jotenkin vääristynyt käsitys itsestään ja omasta merkityksestään.
Kuvitelma siitä, että turismi ja ulkomaalaiset matkailussa hoitavat heidän juttunsa, on melkoista toiveajattelua. Maa on korruptoitunut ja tehoton, sillä ei ole juuri minkäänlaista kehittyneenpää tuotantoa ja teollisuutta
Kreikka ei ole ainoa ongelmamaa EU:lle. Portugali, Espanja, Kypros ja Italia – Irlanti on ehkä kuivilla – tietenkin myös ovat seurannan kohteita. Miten saisi muut maksamaan holtittoman menon?! on se perimmäinen kysymys. Suomen taloudellinen tila ja politiikan tekeminen eri tasoilla on onnettominta kautta aikain. Eikä valoa näy. Voisi kuvitella kansalaisten aktivoituvan, mutta tulevien vaalien äänestysprosentti meillä kertonee valitettavasti jotain muuta.
Vaalien alla yritetään ja kokeillaan kaikenlaista. Päättäjiltä kaivattaisiin esimerkkiä, ryhtiä ja johtajuutta. Taitanee olla toivotonta. Kun jotain toleranssia ja pieniä esimerkinomaisia leikkauksia päättäjien omien etujen haalimisen suitsintaan on esitetty, niin esitykset ja ajatukset on torpattu sillä, että ei tarvetta, koska vaikutus euroissa olisi niin marginaalinen. Esimerkin vaikutus olisi kylläkin jotain aivan muuta kokoluokkaa.
Bert Lundström
Vaasa