Uusi vientituote nimeltään Suomen maine
Farzad Moghaddam pour
Yleensä sanotaan, että se tärkein ja vahvin seikka, joka tuo maalle mainetta ja hegemonia on nimenomaan vahva talous, josta taas seuraa virkeä vienti.
Teollisten tuotteiden kautta ympäri maailma voi ns. yhdellä lätkällä saada monta kärpästä siten, että vientituotteet antavat hienon ja luotettavan imagon valmistavasta maasta sekä levittävät mukanaan sen kulttuuria.
Suurin ja tunnetuin maa tässä on Yhdysvaltain, jonka kulttuuri on levinnyt ympäri maailmaa monen tunnetun brandyn ja tuotteen kautta.
Tänä päivänä ei löydy yhtään maata riippumatta uskonnosta ja kulttuurista, jossa ei pueta farkkuja, ei juoda kokista, ei kuunnella jazz, rock, pop ja rap musiikkia. Ja juuri nämä tekevät Yhdysvalloista se suuri supervallan.
Se hölmö ja utopistinen ihminen, joka luulee voivansa antaa mahtavan kuvan maastaan ainoastaan uskonnon, kulttuurin ja ideologian kautta ei näe pidemmälle, kuin oman nenänsä vartta pitkin!
Tässä tapauksessa Suomi ja sen pehmosydämiset vihreät, vasemmistolaiset ja kauniita unia harrastavat uskovaiset ovat maailman mestareita, sillä he sen sijaan, että pelastavat jo kotona olevia läheisiä, niin hyppäävät laakson toiselle puolella hakeakseen lisää pinteessä olevia (jos niin olisivatkin).
Mutteivät tajua, että tultuaan takaisin kodin katto on jo romahtanut ja sen asukkaat ovat mennyttä.
Mihin sitten nämä viisaat ja inhimilliset oliot pystyvät tekemään kun nauramaan omalle navalleen?
Uskovaiset katsovat päin taivasta ja toivovat armoa ylhäältä, mitä ei koskaan tulekaan, sillä, jos niin olisi koskaan käynyt, niin heidän ei olisi tarvinnut mennä pelastamaan ketään.
Vihreät ja vasemmistolaiset taas katsovat omaa napaa, koska ovat häpeissään sekä taivaan isän, että eloon jääneiden edessä, eivätkä pysty katsomaan edes toistensa silmiin.
Suomi nyt on kuin se lehmä, joka kiemurtelee omassa paskassaan pahoinvoinnin vuoksi, mutta sen omistajan hyväsydäminen lapsi, joka ilmeisesti ei koskaan ole nähnyt nälkää ja kurjuutta yrittää vaihtaa sen kelloa isompaan, jotta sen ääni kuuluisi vielä monen korttelin päässä.
Lehmän kellon kilisevä ääni kyllä kuuluu, muttei se lyö ilosta, vaan kivusta….
Farzad Moghaddam pour
Vaasa