Related Articles
Arkkitehti on koulutettu tulevaisuuden visionääri.
Monille on ehkä täysin epäselvä, mitä on arkkitehdin ammattityön motivaatio ja mikä on sen yhteiskunnan rooli eli mitä ekologisen lokeron arkkitehti yhteiskunnassa täyttää. Monilla on myös täysin abstrakti kuva siitä, mihin arkkitehti itse asiassa on koulutettu.
Arkkitehtuurin opiskelussa peruslähtökohta on, pystyykö henkilö todella irrottautumaan menneisyydestä ja nykyhytkestä ja kykeneekö hän todella täyspainoisesti katsomaan vain tulevaisuuteen. Valtaosa opiskelijoista karsiutuu pois, koska he eivät siihen pysty.
Kun arkkitehti suunnittelee jotakin, suunnitelman on oltava toteutuessaan, ehkä 5-n vuoden päästä täysin ajankohtainen. Sen oltava täysin ”up-to-date” vielä 15-20 vuoden päästä, kun ympäristö, ihmisten tarpeet ja yhteiskunnan arvot ovat siinä aikana muuttuneet usein jo aika rajusti.
Yhteiskunnan talous rasittuisi absoluuttisesti liikaa, jos kaikki pitäisi 5-10 vuoden syklillä purkaa ja rakentaa uudestaan. Kollega Asko Halme on täysin oikeassa todetessaan, että ei kaupunkisuunnittelu eikä kaavoitus voi toimia siten, että kaikki vain hoidetaan hetkellisen tarpeiden mukaan tai hetken huumassa. Se johtaa aina talouskriisiin.
Minä ymmärrän täysin, että sellaisen vain tulevaisuuteen katsovan arkkitehti-kaverin kanssa on usein vaikea keskustella. Kuka haluaa kuulla, että 20 vuoden päästä ollaan ehkä jo haudan pohjassa. Epävarma tulevaisuus on monille muutenkin pelottava ja sen vuoksi negatiivinen.
Voiko todella joku edes puhua ”kestävästä kehityksestä” tässä asiassa. Arkkitehti on ainoa, joka pystyy tulkitsemaan vaikkapa New Yorkin nuorison muoti-ilmiötä, jotka vuosien mittaan monien suodattamien kautta rantautuvat Suomeen ja kuinka ne silloin nivoutuvat meidän jo muutettuneeseen yhteiskuntaamme.
Arkkitehdin ammattietiikkaan kuuluu –samasta syystä – se, että ei puututa toisen arkkitehdin töihin tai arvioida toisen arkkitehdin työn arvoa, koska se on aina arviointi tulevaisuuden tilasta. Myönnän, että minua on yritetty usein suorastaan pakottaa tuhoamaan toisen arkkitehdin työtä.
Usein vain sitä syystä, kun on niin paljon helpompi lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä, vaikka asiallinen saneeraus ja laajennus olisi liiketaloudellisesti huomattavasti kannattavampi. Olen aina pystynyt semmoisesta kieltäytymään jopa tapauksissa, joissa en ole tykännyt alkuunkaan toisen arkkitehdin arkkitehtuurista.
Kuuluu myös melkein yleissivistykseen, että aina kun on joku suunnitteluprojekti, missä on jo toisen arkkitehdin työtä olemassa, ollaan yhteydessä häneen ja tiedustellaan suunnittelijan ajatuksia. Ei arkkitehti voi suinpäin ruveta hommailemaan piittaamatta mistään mitään. Se on moukkamaista. Arkkitehti, joka näin toimii, on aina nopeasti entinen arkkitehti.
Kuuluu asiaan, että pyydetään myös aina alkuperäiseltä arkkitehdiltä edes tarjousta laajennusten suunnittelusta. Näin arkkitehdit toimivat kaikkialla maailmassa. Ei tästä ihmisarvo-kysymyksestä saa olla eri näkemystä edes Vaasan kaupungilla.
Eeku Strahl, arkkitehti
