Kaj Jernille (60) antikvariaatti on elämäntapa. Kun tapaamme haastattelua varten, muistutan, että nobelkirjailija Anatole France on kuvannut kirjoissaan Pariisin vasemman rannan antikvariteetteja. ”Niin, hänen isänsähän oli kirjakauppias”, sanoo Jern hetkeäkään epäröimättä.
Antikvariaatti Lafkan
Enemmän kuin Francen, (oik. Jacques Anatole François Thibault, s. 16. huhtikuuta 1844 – k. 12. lokakuuta 1924) kuvaukset, Jerniä on koskettanaut Jan Fridegårdin (Johan Fridolf Johansson – 14.6. 18197 – 8.9. 1968) novellissa ”Det röda bokverket” kuvaama antikvariaatinpitäjä, joka jouluaattona odottaa kiihkeästi asiakasta, jolta saisi niin paljon rahaa, että pääsisi käymään isänsä luona.
-Niin tiukoilla minä en koskaan ole ollut, mutta novelli kosketttaa joka lukukerralla. Sitäpaitsi pidän Lafkanin suljettuna aattona.
Tapaamisen alku kertoo siitä, että kysymyksessä on ammattimies. Jern muistuttaa myös ulkonäöltään kirjojen parissa viihtyvää intellektuellia.
-Pahasti Karl Marxin näköinen kaveri, sanoisi joku
Vanhojen kirjojen kierrätyskeskus
-Asiakkaalle antikvariaatti on vanhojen kirjojen kierrätyspaikka, mutta minulle se on myös paikka, minne voin vetäytyä elämänvilskeestä.
Jernistä tuli Lafkanin omistaja joulukuussa 2003, jolloin hän osti yrityksen Berit Öhmanilta. Jern on hoitanut antkvariaatin yksin kesästä 2004.
-Minua ei ole heitetty tai en ole ajautunut antikvariaattiin. Kysymys on omasta valinnasta. Tästä on muodostunut minulle elämäntapa. Mikään rahasampo ei tämä ole.
-Alalta minulla on kokemusta aina 70-luvun puolivälistä. Olin tilapäisenä työntekijänä maineikkaalla Cordelinilla Helsingisa Uudenamaankadulla vuoden päivät. Lafkanissa olen ollut asiakkaaana yrityksen perustamisesta lähtien.
Jatka klikkaamalla alapuolella olevaa linkkiä!