Related Articles
Objektiivista tietoa ja totuutta etsimässä
Käytössä ovat sellaiset termit kuten puolueettoman tai objektiivisen tiedon eli informaation luominen sekä välittäminen. Kyse on myös tiedon vastaanottamisesta lähteen ja lähettäjän lisäksi. Siis kaksi osapuolta: lähetin ja vastaanotin.Ihmislajille on tunnustetusti rekisteröity aisteja: näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaisti.
Havaintoja myös muista aistimistavoista on tehty ja niistä kiistellään. Kuudes aisti ja jopa seitsemäs. Aistituntemuksilla ja niiden informaatiolla ei ole merkitystä ilman aivoja. Aivot ovat tiedon suodatin, valikoitsija ja analysaattori. Missä vaiheessa ja miksi aivot alkavat valikoida ja arvojärjestyttää tietoa. Keskusteluissa käytetään sanontoja, kuten ”valikoiva kuulo” ja ”valikoiva muisti”.
Tiedon ja uskon välinen ero on myös mielenkiintoinen. Määritteet voivat olla hämmentäviä. ”Olla tietävinään, ei ole tietävinäänkään, tietää uskovansa, uskoo tietävänsä ja uskoo uskovansa”.
Onko absoluuttinen tieto sama kuin kiistaton tieto? Ottaen huomioon edellä todetun aistienvaraisuudesta ja tulkinnasta. Kun tulkintoihin lisätään aspektien monenlainen kirjo eri ismien ja uskojen tai uskontojen vaikutuksesta sekä niistä johtuva asenteellisuus, niin totuuden määrittely vaikeutuu entisestään.
Tilalle tulee väittämiä ja eriasteista torjuntaa. Ateismikin edustaa tietyntyyppistä uskoa ja vakaumusta. Uskontosuuntauksiin liittyy ehdottomuutta, kärjistäen ”tämä on totuus ja ainoa totuus”
Auktoriteeteilla on informaation välityksessä äärimmäisen merkittävä rooli ja asema kaikenlaisten eriasteisten yhteisöjen keskuudessa. Poliitikot, muut yhteiskunnalliset vaikuttajapersoonat, media ja journalistit, opettajat ja yleisesti instituutiot jne.
Painettu kirjallinen viesti eli kirjallisuus ja myös kaikki, mikä on painettu (julkaistu) olisi lähtökohdallisesti uskottavaa ja vähintäänkin lähellä totuutta ja ainakin koettua kokemusperäistä siirrettävissä olevaa ”dataa”.
Informaatiossa ja tiedottamisessa on aina kyse pyrkimyksessä vaikuttavuuteen ja siten tarkoitushakuisuus on oleellista. Jalostettuna kyse on manipuloinnista ja propagandasta sekä jopa aivopesusta. Kuvamateriaalinkin käsittely ja muokkaus nykytekniikalla on helppoa.
Ihmislajilla on kautta aikojen ollut tarve luoda totuuksia ja selittää asioita – esim. omaa olemassaoloaan. Totuus on ihmisen luoma määrite. Tiedostamisella ja uskomisella kuitenkin on eronsa.
Uskonnoilla ja ismeillä on selkeät valtaan ja alamaisten hallintaan liittyvät pyrkimykset. Mitä vaatimattomampi ihmisten sivistystaso on, niin sitä helpompaa totuuksien nimissä on johtaa ja hallita heitä. Ns. totuudesta tulee vallanpitämisen väline. Totalitaariset yhteisöt toteuttavat tätä edelleenkin. <<p<>Valehtelu totuuden nimissä ja valtaapitävien tai haluavien tarkoitusperien toteutukseen on oiva keino. Hyvin valehdeltu totuus on ikään kuin kiehtova satu tai tarina. Se voi myös avata tien samaistumiseen laajempaan yhteisöllisyyteen. Alalajeina ovat muunneltu totuus ja valkoiset valheet ja hätävalheet. Sisältävät silti usein osatotuuksia.
Valehtelemisen tarkoituksena ja motiivina on aina hyötymisen tavoittelu – muodossa tai toisessa.<
Absoluuttista tietoa ja kiistatonta totuutta haetaan. Mitä eroa sitten on subjektiivisella ja objektiivisella näkemyksellä? Molemmat ovat henkilökohtaisia. Informaatio muokkautuu ja muuttuu valikoivasti jokaisen tiedon vastaanottajan aivoissa erikseen.Tiedon ja ns. totuuden suhteen aistien ja aivojen varassa mennään.
Medioilla ja instituutioilla on suuri vastuu informaatiossa. Vastaanottajalla on oma roolinsa käyttää suodattimia sekä omia kapasiteetteja.
Eläimet ja eliöt elävät enimmäkseen reaalimaailmassa. Elämisen jatkuvuus ja selviämiskeinot ovat ytimessä. Totuus on siinä.
Bert Lundström
Vaasa
