MAAPALLOMME POPULAATIO
60-luvun lopulla olimme nuorina huolestuneita väestöräjähdyksestä (oltiin uhkaavasti lähestymässä 3 miljardin ihmisen rajaa), monikärkiohjuksista, Vietnamin sodasta ja Biafrasta.
Viime vuosina väestön kasvu ei ole juurikaan ollut esillä, saati sitten sen haitta- ja seurausvaikutukset . Pää puskaan sano jänö ja huolet poistuvat.
Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Schubach lähestyi asiaa ja sivusi otsikkoaihetta. Tekstin muotoilu ja sanavalinnat olivat surkeanpuoleiset. Nuorimies joutui eroamaan – ystävät kaikkosivat (en viittaa Keskustan edustaja Kaikkoseen).
Mutta, mutta… Aiheen tulisi nostaa esiin keskustelua ja pohdintaa. Lasten ”tekeminen” ja hankinta ei ole varsinkaan nykyään kevyesti ohitettavissa oleva asia ns. jokapäiväisenä, arkisena ja luonnollisena ”juttuna”.
Monissa toiminnoissa edellytetään tutkinnon suorittamista ja soveltuvuuden sekä kyvykkyyden osoittamista. Lasten vanhemmuutta pidetään niin vähäpätöisenä juttuna, ettei se ennakkoon edellytä yhtään osoitusta mistään valmiuksista. Harva lapsi syntyy harkinnan ja perhesuunnittelun pohjalta.
Eurooppa ml. Pohjoismaat on muuttunut ja edelleen muuttumassa radikaalisti ja suhteellisen nopeastikin, niin väestörakenteeltaan kuin myös etniseltä ja aatteellisilta taustoiltaan. Ns. historiallinen kantaväestö on jäämässä vähemmistöksi. Uudet tuulet puhaltavat – myrskyn merkkejä voi havaita taivaanrannassa
Lyhytnäköistä eduntavoittelua on ottaa vastaan halpaa työvoimaa sekundäärisiin (länsimaalaisten mielestä) työtehtäviin. Koulutuksen ja sivistyksen merkitys on taka-alalla, sen vaikutus ja osuus ongelmiin ja levottomuuksiin pyritään ohittamaan. Triljoonat kehitysapurahat katoavat ties minne.
Valtioiden ja poliitikkojen kaksinaismoraali sekä korruptio jatkaa rehottamistaan. Ihonväriin ja eri ismeihin katsomatta meitä on pian 7 miljardia. Kasvu ei tasaannu. Se jatkuu geom. sarjoissa. Miten väestön lisäys jakaantuu? Olisi miettimisen ja asiaan paneutumisen paikka. Sopu sijaa antaa – kuinka pitkään.
Bert Lundström