Related Articles
Hillitty kiukku
erään veistokseni nimi
Arkkitehtuuri ja veistokset ovat lähisukua. Molemmissa pitää kehittää rytmikäs kolmiulotteinen sommitelma. Rakennuksissa nämä sommittelumahdollisuudet rajatumpia kun niiden samalla tulee toimia esim. asuntoina, kouluina ym. hyödyllisissä tehtävissä.
Kun 50-luvulla opiskelin arkkitehdiksi tulivat abstraktit kuvataidesuuntaukset muualta Euroopasta vähitellen Suomeenkin ja innostivat meitä silloista nuorisoa. Niitä piti itse kokeilla ja opetella.
Itselleni tuli tavaksi rakennussuunnittelun jatkeeksi sommitella ”omiin” rakennuksiini jokin arkkitehtuuriin sulautuva ja kokonaissommitelmaa rikastava reliefi tai veistos. Vaasan kaupunginarkkitehtina toteutui 7 suunnittelemaani rakennusta ja niihin 6 kpl. omia veistoksiani tai reliefejä. Kun 63- vuotiaana oli pakko siirtyä eläkeläiseksi keskityin teräsveistoksiin. 4 isompaa julkista veistostani pystytettiin sitten Vaasaan.
Yli 20 vuoden kuluessa näitä pienempiä teräsveistoksiani on kertynyt runsaasti pääasiassa asuntoni nurkkiin ja seinustoille. Useissa yhteis- tai yksityisnäyttelyissä Suomessa ja 3 kertaa Espanjassa näitä kyllä olen esitellyt . Kun 75v. päiväni lähestyi anoin vaimoni Railin kanssa näyttelyaikaa Vaasan taidehallista. Vuoden myöhässä näyttelymme sitten 2007 saimme pitää.
Nyt lähestyy 85 vuosipäiväni. Raili ehti hautaan 2 vuotta sitten ja tilastojen mukaan pitäisi minunkin olla jo seurassaan kahden neliömetrin vuokratontilla Vaasan hautausmaalla. Kremppoja itselläni vanhuksena jo on mutta esim. lentolupakirja vielä kunnossa.
Mutta minne meidän molempien taidejäämistö lähdettyäni joutuu? Lahjoitin kaupungille/Pohjanmaan museolle ryhmän veistoksiani (12+1 kpl) siten, että sijoitetaan suunnittelemani Variskan tiloihin. Tuon pienen veistosläjän raha-arvo olisi ollut n. 30.000 euroa tai enemmän. ( Jos taiteilijat pitävät näyttelyn jossain galleriassa joutuvat 3 viikon näyttelyajasta yleensä maksanmaan jonkin 700 – 2000 euron korvauksen gallerian omistajalle.)
Ajattelin, että ainakin tuo 30.000 e riittäisi museolle korvaukseksi taidehallin näyttelyviikoista ensi vuonna ja täytin näyttelyhakemuskaavakkeen. Anoin aikaa retrospektiiviseen näyttelyyn jossa olisi aivan tuoreitakin veistoksiani täyttäessäni 85 v. Pari kuukautta kului mutta viime viikolla tuli vastaus: ”Hakemuksia saatiin runsaasti ympäri Suomea.
Taidehallin profiilin mukaan näyttelyt esittelevät visuaalisen kulttuurin rajapintoja sekä ajankohtaisia kulttuurisia ilmiöitä. Teidän hakemuksenne ei tällä kertaa tullut valituksi, voitte osallistua hakuun ensi vuonna”
Ilmeisesti pitäisi tähdätä 90-vuotisnäyttelyynsä kun nuoriso muualta Suomesta nyt valtaa tilan. Paraikaa taidehallissa on ”Kulttuurin rajapintoja” järkyttävä näyttely ”Rapujuhlat, suomenruotsalainen kavalkaadi” Muistaakseni sitä ennen oli jokin kesäkukkanäyttely. Sille normaalille vaasalaisten kuvataiteelle ei enää näytä riittävän aikoja.
Vaasan taiteilijaseurakin joutui pitämään vuosinäyttelynsä keväällä Seinäjoella vaikka Vaasa mainostaa itseään ”Art Citynä”. Ilmeisesti uudet museovirkailijat yrittävät löytää viihdyttäviksi näyttelyiksi kirjallisia kertomuksia kun esim. konstruktiiviset veistokseni ”vanhentuneena modernismina” liian hankalaa katsottavaa osalle visuaalisesti kehitysvammaista yleisöä.
5.9. 2015
Asko Halme/ Vaasan viimeinen (?) kaupunginarkkitehti
