Related Articles
Art City ja Vaasan näyttelypolitiikka
Vaasan Taiteilijaseura täytti 50 vuotta vuonna 2003. Juhlanäyttelyä täydensi pieni töitämme esittelevä kirjanen, johon kulttuuritoimittaja Päivi Vuoljärvi kirjoitti lyhyen seuran historiikin.
Taidenäyttelyille sopivia tiloja kaupungissa oli minimaalisesti, mutta kuten teksti kertoo, saatiin seuran aloitteesta 1966 lopulta kaupungintalon paloautohalli muutetuksi kelvolliseksi taidehalliksi. Sovittiin, että seura siellä säännöllisesti saa pitää vuosinäyttelynsä. Lisäksi tiloissa saivat pitää yksityisnäyttelyitä aktiivisesti uusia teoksia synnyttävät taiteilijat. Näyttelyajat olivat yleensä 3-4 viikkoa.
Itse olin rakennellut veistoksia eri materiaaleista jo opiskeluajoista lähtien. Useimpiin Vaasan kaupunginarkkitehtina tänne suunnittelemiini rakennuksiin tein arkkitehtuuria täydentämään myös jonkin yksinkertaisen, abstraktin reliefin sekä kolme metalliveistosta.
Kun minut jatkoaika-anomuksestani huolimatta 63-vuotiaana pakotettiin eläkkeelle, keskityin veistoksiin ja opettelin niitä itse hitsailemaan.
Kun taitoni kehittyivät, pääsin Vaasan taiteilijaseuran ja Pohjalaisen taiteilijaliiton jäseneksi. Töitäni oli lukuisissa vuosinäyttelyissä sekä ryhmä- tai yksityisnäyttelyissä Vaasassa tai muualla. Kun olin täyttänyt 75 vuotta, sain 2007 Vaasan taidehallin yhdessä vaimoni Railin kanssa näyttelytilaksi. Raililla oli grafiikkaa ja kollaaseja, itselläni veistoksia.
Yksi veistokseni on nyt Railin haudalla, mutta jotta jotain mielekkyyttä loppuelämästä löytyisi, olen jatkanut uusien veistosten kehittelyä. Muutama niistä oli esillä seuran 60-vuotisnäyttelyssä Pohjanmaan museon tiloissa, mutta useimmat silloin ja myöhemmin tekemäni ovat vaasalaisille tuntemattomia.
On outoa, että sopimus Vaasan taiteilijaseuran vuosinäyttelyistä taidehallissa on äkkiä yksipuolisesti museon uusien virkailijoiden taholta irtisanottu. Viimeisin vuosinäyttelymme pidettiin Seinäjoen taidehallissa. Mainosnimi ”Vaasa art City” syntyi ehkä siitä, että vanhaa taidetta Tikanojan, Kuntsin ym. keräilijöiden ansiosta kaupungista löytyi.
Mutta entä kaupungin taiteilijoiden nykytaide?
Tuo ”Art City” sopisi melkein loistavasti Seinäjoelle, joka hoitaa kunnolla sekä arkkitehtuuriaan että kuvataiteilijoitaan. Näiltä ei näyttelyaikoja paikkakunnalla ole kielletty ja lisäksi paikallisille taiteilijoille on järjestetty näyttelyitä ympäri Eurooppaa.
On alakuloista joutua sivusta seuraamaan miten rakennuksiani, esim. Nummen koulua pilataan konsulttivoimin suunnitelluilla ristiriitaisilla lisärakennelmilla. Ehkä jotkut tunteeni löytyisivät veistoksistani, joille anoin 85-vuotisnäyttelyaikaa vuodelle 2016 taidehalliin.
Ei anneta, ilmoittivat uudet museovirkailijat. Voitte anoa seuraavana vuonna uudestaan. Ajat jaeltiin n. 35-vuotiaille ulkokuntalaisille taiteilijolle ”säästösyistä” kahden kuukauden pituisiin näyttelyihin. Itselleni olisi kyllä riittänyt se kolme viikkoakin.
Yleensä ikäiseni miehet ovat jo haudassa, mutta kun vielä pystyn tekemään uutta, toivon, että museopäättäjät tarkistaisivat päätöksiään. Ehkä paikkakunnan uudet museovirkailijat eivät tunne lähihistoriaa.
Asko Halme
Vaasan viimeinen kaupunginarkkitehti, jolle ei 21 vuoteen ole valittu seuraajaa
