84 ja puolivuotiaan seniorin päivärutiinit
50-vuotiaana jatkoin 13-17-vuotiaana aloittamaani mutta keskeytynyttä ilmailuharrastustani. Lentotunteja purje- tai moottoripurjekoneilla on tämän jälkeen kertynyt enemmän kuin useilla kerhotutuillani eli n. 4120 h.
Tärkeä osa harrastuksesta ollut kesällä etenkin heinäkuut ilmassa Menkijärven kentältä startaten. Mutta nyt ilmastonmuutoksesta(?) johtuen lentäminen toistaiseksi ollut mahdollista neljänä päivänä kahdestakymmenestäyhdestä. Pirullista!!!!! Pari kertaa olen jo ajanut lentopäivän jälkeen sateita pakoon Vaasaan. Ei viitsisi turhaan tehdä noita 240 km lenkkejä autoillen Nyt kertynyt vasta 10 tuntia kun viime kesänä 60.
Vuosikymmenet yritin hoitaa fyysistä kuntoa hölkkäämällä 2.7 km. pituisen pururadan Vaskiluodossa lähes päivittäin. Nyt nivelrikko etenkin toisessa polvessa on pakottanut juoksun kävelyksi ja matkakin toisinaan kipujen välttämiseksi lyhentynyt. Avantouinnin aloitimme Railin kanssa joskus 30 vuotta sitten.
Samassa Pingviiniseuran saunassa lenkkien ja uinnin jälkeen sai kesälläkin lämmitellä. Lesken yksinäinen elämä on lievästi ilmaistuna ankeaa. Kun tuttuja naamoja saunan lauteille vuosien mittaan oli kertynyt päätin päivittäin käydä uimassa ja saunassa. Näköjään aika moni muukin tekee saman joten muutaman lauseen puolitutun ihmisen kanssa voi vaihtaa. Siihen ne ihmistutut pienessä kaupungissa loppuvat….
Eläimet ovat kokemuksissani usein ihmisiä sympaattisempia. Kun toinen Irlannin terrierimme Pira 1999 vielä eli oli se mustasukkainen jos kävelyreissulla heittelin ruokaa variksille. Nyt nuo linnut ovat ihmisiä läheisempiä tuttujani kaupungissa. Luulisin,että niiden ruokalahjoituksia suunnittelen tarkemmin kuin omia syömisiäni. Omat ruuat helppoa ja karua/mautonta valmisruokaa.
Viimeksi lämmitin mikrossa kirjolohta ja hellalla pakastevihanneksia (herne-maissi-paprika) päivän syömiseksi. Punaviini noiden seuraksi ei ainakaan oikeaoppisten suositusten mukaan ole sopiva juoma mutta itse harrastan vain sitä + usein tsekkiläistä “Pilsner Urquell”-olutta
Ihmisen makuaisti on niin primitiivinen, että viinikerhot ym. aika naiivi harrastus kun kuitenkin tajutaan vain makea tai hapan. Tietenkin vähä ihmetyttää että itseäni miellyttää tuo olut ja argentiinalaiset malbec-punaviinit.
Syksyllä pitäisi jatkaa taas veistosten rakentelua. Oman “objektiivisen” arvioni mukaan konstruktiiviset veistokseni parempia kuin nuorison muodinmukaiset persusuomalaista älyä myötäilevät ja kaupalliset figuratiiviset tekeleet. Lahjoitin kaupungille äsken 1990 toteutettuun suunnittelemaani Variskan monitoimitaloon sijoitettaviksi karkeasti n. 30.000 euron läjän töitäni.
Saa nähdä myönnetäänkö itselleni palkkioksi edes näyttelyaikaa Taidehalliin 85 v. päiväni kunniaksi. Olen sentään vielä tässä vanhuksena tehnyt parempaa taidetta kuin se paikallinen nuoriso. Ikärasismi jolle “vanhuksena” ei paljoa mahda silti usein raivostuttaa. Kusipäät!!!!!
Asko Halme
Vaasa