Aluksi oli rytmi
Ihmisolennon suonissa kohiseva veri ja rinnassa sykkivä sydän ovat olennaisuuden rytmipohja – kaiken taiteen lähtökohta, perus ja juuri. Aikoinaan syntyi erityisääniä käsien toisiaan tapaillessa. Joskus alkoi jalka tahtia hakkaamaan, kädet löysivät kapulan. Eri tavoin syntyi uusia ääni;.kiven kalahduksesta, oksan raapaisusta, kepakon heilautuksesta.
Ja sitten tahtipalikka sattui tekemään hiekkaan ensimmäisen huomiona välähtävän kaaren. Jo kohta käden liikettä jatkoi tietoinen aaltoviiva. Kuvat alkoivat piirtymään kättä erilailla liikuteltaessa ja alkoivat saamaan tarkoitushakuisia muotoja.
Ääntelyin (ennen sanoja) toisilleen kommunikoivat ihmisolennot oppivat kuvioin merkitsemään jonkin uuden äänteen tarkoituksen. Piirtyvä merkkikieli heräsi. Jo kohta paitsi soitettiin, niin myös piirrettiin ja sittemmin merkein kirjoitettiin.
Alussa oli rytmi.
Ilman luovuutta ihminen ei olisi mitään. Pääsimmekö tästä tuon kaltaiseen johtopäätökseen ”
Tätä mietiskellessämme toivokaamme kaikki Hyvää Loppu Elämää toinen toisillemme ja muistakaamme sekin totuus, että aina Leonardo da Vincistä alkaen on ollut selvää, että taiteella on tieteellekin paljon annettavaa.
Taide on elämää – elämä taidetta.
Risto Jalonen