Related Articles
Tauspolitiikka on vaikea laji varsinkin järjestelmässä, jossa liikkeelle laitetun kolikon pitää tuottaa toinen mokoma, ellei useampikin kierron päätteeksi.
Joskus muinoin oli helppo ymmärtää tehdyn työn tulokset ja arvon kasvu, nykyään se on yhä vaikeampi havaita, saati ymmärtää. Pelkistettynä talous silti taitaa olla ihan samaa mitä se on ollut kautta aikojen?
Yksittäisen taitajan kyky jalostaa joistain raaka-aineista käyttöesine tai muu hyödyke on edelleen yksi taloudellisen kasvun ja kehityksen lähde.
Ensin tehdään omaan tarpeeseen ja vähitellen osaamista jalostetaan laajempaan tuotantoon ja kauppaan.
Vaihdantataloudessa tavarat saattoivat vaihtaa vain osaajien välillä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus selvitä elämän haasteista.
Aikanaan kun tavaraa ei enää tarvinnut vaihtaa yksin toisiin tavaroihin, keksittiin oravannahat sun muut vaihdon välineet. Rahan synnyllä on oma historiansa.
Kauppa se on joka kannattaa, on vanha suomalainen hokema. Ostamalla halvalla ja myymällä kalliilla tai tuottamalla edullisesta raaka-aineesta arvokkaampaa myytävää, saa rahan liikkeelle.
Tässä onnistuminen kasaa rahaa, joka mahdollistaa taas uusia rahan hankkimisen menetelmiä.
Raha tahtoo kasaantua yksiin käsiin ja rahasta itsestään on tullut myös kaupan väline. Koronkiskurit menneinä aikoina taisivat olla yksi kirotuimmista ihmisryhmistä, eikä velassa ole kiva elää.
Alun pitäen talouden päämääränä on ollut luoda edellytyksiä hyvälle elämälle. Parhaimmillaan markkinat ovat alisteisia ihmisen ja luonnon hyvälle. Puhdas markkinatalous ei taivu ajattelemaan ihmisen parasta, koska sen silmät ovat suljettu yksilön hädälle – katse on kohdennettu voiton maksimointiin. Pahimmillaan se johtaa taloudelliseen kilpavarusteluun ja päällekkäisiin investointeihin – rahan haaskaamiseen.
Vastaavasti avoimet markkinat kieltävä suunnitelmatalous on ajautunut umpikujaan kaatuneen Neuvostoliiton myötä. Alun pitäen sielläkin haettiin uuden talousjärjestelmän nimissä ulkomaista pääomaa, jolloin monet omistajatahot kautta maailman toivat yrityksiään ja pääomaa luomaan taloudellista pohjaa sosialismille, toki oma etu mielessään. Samalla idealla Kiina on omaa talouttaan rakentanut. Saapa nähdä mihin tuo aikanaan johtaa?
Ihmiskunnan omaan napaan tuijottelu, oman edun tavoittelu ja yksilöllisyyden korostuminen ei talouden rakenteita korjaa. Tarvitaan jotain uutta ja erilaista. Maailma on kuitenkin monin verroin aiempia aikoja rikkaampi ja kykenevä toteuttamaan talouden perustehtävänsä – luoda edellytyksiä ihmiskunnan hyvälle elämälle.
Tarvitaan demokratisoitu, yhteisvastuullinen sekä omistussuhteiltaan monimuotoinen ja moniarvoinen talousjärjestelmä. Se ei voi olla puhdas markkinatalous eikä puhdas suunnitelmatalous, vaan jotain siltä väliltä jossa huomioidaan niiden parhaat puolet. Erilaisten yksityisten, yhteisten ja julkisten omistusjärjestelyjen lisäksi myös monenkirjavat omistamisen tavat kuuluvat siihen. Tällaista sekatalousjärjestelmää ohjataan demokraattisesti sovittuun, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään, suuntaan.
Ihmiskunnan pelastus voisi olla keskittyneen rahan ja varallisuuden uusjako niin globaalilla kuin kansallisellakin tasolla – se olisi investointi ihmisten aitoon vapauteen.
HARRI MOISIO
Kirjoittaja on vaasalainen nuorisokodin johtaja
