Hiljattain intialaisten kollegoiden kanssa vietetty dokkari-ilta jätti jälkeensä monia avoimia kysymyksiä.
Amerikkalainen vuonna 2010 valmistunut Gasland-dokumentti nosti yhdestä näkökulmasta esiin sen, miten pahasti vinoutunut energiataloutemme on ja miten annamme sen tuhota terveytemme ja ympäristömme, sanalla sanoen tulevaisuutemme.
Katsomisen arvoinen dokumentti pureutui liuskekaasuun, vesisärötykseen ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.
Muutaman kilometrin syvyydellä maan alla tapahtuvassa tuotantoprosessissa liuskekiven sisään vangittu maakaasu saadaan vapautumaan hydraulisen murtamisen avulla.
Kovalla paineella maahan pumpattu vesi, hiekka ja kemikaaliseos säröttävät maaperää ja saavat kaasun virtaamaan.
Sadan minuutin katsaus Yhdysvaltojen liuskekaasuvaltamereen antoi karmivan kuvan siitä, millaiset ympäristökatastrofit uhkaavat elämämme alkulähdettä, vettä.
Monet epätoivoiset kansalaiset kertoivat arveluttavia kokemuksiaan tästä epätavallisesta fossiilisesta energialähteestä.
Maaperään ruiskutettavat myrkylliset kemikaalit pilasivat juomaveden ja myös porauksen jäljiltä jäävä jätevesi oli suuri kysymysmerkki.
Vaikka sekä dokumentti että vesisärötys ovat kovasti kiisteltyjä, ohjelmassa esitetyistä tarinoista päätellen on selvää, että jotain on pielessä.
Liuskekaasun poraamisen vaikutukset pelottavat eri puolilla maailmaa. Öljy- ja kaasuteollisuus muovaa muutoinkin armottomasti yhdyskuntia, epäonnistumisen riskit ovat suuret.
Nigerian Niger-joen suiston tilanne pääsi alkuvuodesta taas uutisotsikoihin, kun öljyjätti Roayl Dutch Shell myöntyi lopulta korvaamaan alueen asukkaille vuonna 2008 aiheuttamansa öljyvahingot.
Ilman, vesistöjen ja maaperän saastuminen heijastuu elämään myös turvallisena pidetyssä kotimaassamme.
Altistumme jatkuvasti huomattavalle määrälle pienhiukkaspäästöjä, raskasmetalleja ja haitallisia kemikaaleja, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme.
Ympäristösairaudet ovat vahvassa kasvussa, ja potilaiden oirehoito kuormittaa sairaanhoitoamme.
Funktionaalisen lääketieteen ansiosta voidaan ymmärtää, että enemmänkin on tehtävissä. muuten luonnon tuhoutuminen vie ihmisiltä elinympäristön ja elinkeinon.
Akateemikko Oiva Ketonen totesi aikanaan, että jos vanhan ajatuksen toteuttaminen on liian monimutkaista, tieteellinen tutkimus alkaa etsiä uutta perusajatusta, josta tulokset voidaan johtaa yksinkertaisemmin.
Kestävä energiantuotanto on suurimpia haasteitamme. Vastuu ei ole ainoastaan teollisuuden, vaan jokaisen kuluttajan, sinun ja minun.
Mikä on se uusi perusajatus, jonka varaan voimme rakentaa uuden, terveellisen ja turvallisen, energiatalouden?
Joku pohti taannoin sitä, uskommeko edelleen sokeasti, että talous voi jatkaa kasvuaan loputtomasti vai pistämmekö jarrun päälle ylikulutuksessa ja energian käytössä?
Meitä tutkijoita jäi askarruttamaan tulevaisuutemme. Miten lapsemme ja perheemme voivat vuosien päästä?
Miten osaisimme olla tuhoamatta sitä, mitä rakastamme?
RAIJA KOIVISTO