Related Articles
Kurdit ja etninen puhdistus
Riitelen kahden rintaman välillä, moraalin ja poliittisen ajattelun. Pyrin yhdistämään niitä, mutta se ei ole helppoa. Unta ei tule, kun tietää kuinka nyt tälläkin hetkellä kansani kärsii ja maailman valtiot katsovat vierestä. Kello on kuusi perjantaiaamuna ja minulle ei uni maistu. Olen kurdi kurdeille apua huutaen Suomessa suomalaisilta pyytäen.
Jos Kobani olisi Irakissa, Etelä-Kurdistanin armeija, peshmergat olisivat puuttuneet asiaan. Nyt, ainoa mahdollisuus on, että vapaaehtoiset kurdit ulkomailta ja naapurivaltioista rientävät apuun. IS (Islamic State) valitsi kohteensa älykkäästi, ei sattumanvaraisesti ja Turkki, naapuri, katsoo vierestä ja osallistuu samalla kurdien sortoon.
Vaikka asun Suomessa ja turvassa, en voi olla miettimättä: mitä jos minä olisin Kobanin kaupungin asukas, mitä jos minä olisin Sinjarin jesidi kurdi. Mutta minä en ole siellä, olen turvassa täällä. Minun on helppo unohtaa isänmaani tapahtumat välillä ja äidinkieleni. Mutta ikinä en unohda identiteettiäni. Olen kurdi nyt ja ikuisesti. Har Kurdumu har Kurd abem.
Elämme globaalissa maailmassa, jossa väestöt liikkuvat. Monesti sodan pakottamana. Monista näistä tulee pakolaisia, niin kuin perheestäni tuli. Nyt me pakolaiset asumme Suomessa ja pakolaisia tulee lisää niin kauan kuin kansainvälinen yhteisö ei ala ottaa päämääräkseen inhimillisiä arvoja.
Ei ole sattuma, että olen kurdi ja pakolainen. Monet tietävät taustani. Tiesitkö sinä, että vaelsimme isoina massoina päiviä ilman ruokaa ja vettä Saudi-Arabian aavikolla? Tiesitkö, että äitini antoi saudeilta saamansa pulloveden lapsilleen ensin? Tiesitkö, että isäni joutui Saddam Husseinin aikana vankilaan vain koska hän kysyi sotilaalta miksi tämä tahtoo hänen kellonsa pakolaisleirissä? Tiesitkö, että pakolaisleirissämme poikia ja miehiä tuotiin mustassa säkissä takaisin. Tiesitkö, että isäni räjäytti pienenä poikana sormensa osat ja osa kynsistään löytämällään ”kynällä” Iranin kurdiseudulla? Tämä ei ole dekkari, tämä on silkkaa totuutta häpeilemättä.
Hyvät ihmiset, uusi 1940-luku on alkanut. Osapuolina ei ole enää Saksa ja juutalaiset vaan IS ja kurdit. Tervetuloa 2010-luvulle, jossa historia ei ole opettanut.
Seida Sohrabi
Poliittisen historian opiskelija Turun yliopisto
