Related Articles
Täysistunto 86/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä ja monialaisten toimintamallien tukemista koskevista kokeiluista (24.9.2014)
Arvoisa puhemies! Kunnat ovat ostaneet erilaisia palveluja työpajoilta niin nuorten työllistämiseen kuin pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen kuin myös muuten vaikeasti työllistettävien ihmisten työllistämiseen. Useassa paikassa rahat ovat kuitenkin menneet mielenterveyskuntoutujille, sosiaalisten taitojen opettelijoille, vapautuville vangeille tai sellaisille pitkäaikaistyöttömille, jotka ovat tämän pitkän työttömyytensä aikana sairastuneet mieleltään tai jotka ovat menettäneet sosiaaliset taitonsa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tällaisia paikkoja ehdottomasti tarvitaan. Mutta ongelmana on se, että jos nämä toimet tehdään siellä, niin kuin tällä hetkellä tehdään hyvin usein projektiluontoisesti ja kokeiluluontoisesti, niin vaikutukset jäävät hyvin lyhyiksi, ja vaikka pyritään kuntouttamaan kohti työelämää, niin ei päästä siihen sen takia, että kysymyksessä on projekti eikä pitkäjänteinen työ.
Toinen ongelma kuntien näissä tehtävissä on siinä, että varat eivät mene työllistämiseen vaan ne menevät kuntoutustoimintaan, ja silloin sen mitalin toinen puoli on se, että kunnat joutuvat maksamaan ikäviä sakkomaksuja, koska eivät pysty työllistämään, vaikka pyrkivät siihen. Tämä on semmoinen oravanpyörä, josta pitäisi jollakin tavalla päästä pois.
Arvoisa ministeri, vaikka nytkin puhutaan kokeilusta, niin toivoisin, että tämä kokeilu voisi jatkua siellä, missä se kokeilu nytten tehdään, jotta päästäisiin pikkuhiljaa pois projektiluontoisesta ajattelusta ja pitkäjänteistä työtä tekemään eteenpäin, koska ainoastaan pitkäjänteisyys pystyy näissä asioissa auttamaan.
Projektit tulevat ja menevät. Meillä Vaasassa on yksi aika ikävä projekti ollut meidän tällaisessa työpajassa. Siellä oli projektiluonteisesti oppisopimuskoulutettavia, ja nyt kun se projekti loppui, niin siispä koulutuskin loppui. Eihän se näin voi mennä, vaan pitää tietää, mitä oikea käsi tekee, ja pitää kertoa vasemmalle, vaikka se kirjoittaisikin perässä. (Jari Myllykoski: Kirjoitetaan edellä!)
Tässä aikaisemmin puhuttiin työllistämistuista. Niistä haluaisin sanoa sen verran, että kun tämä työllistämistuen käyttö on tehty nyt mahdottomaksi vaatimalla sataprosenttiset tunnit, niin siinäkin asiassa on kaksi puolta. Tämä on hyvä asia, että vaaditaan nämä täydet tunnit, sen takia, että nyt on käynyt usein niin, että kun tietty säätiö tai työpaja on saanut työllistämistuen, niin henkilö on palkattu tällä työllistämistuella työehtosopimuksen mukaisella palkalla siten, että työtunnit on laskettu niin alhaisiksi, että niistä maksettava korvaus ei nouse tämän maksetun työllistämistuen yli. Eli toisin sanoen ei ole maksettu työllistämistuen päälle mitään muuta rahaa.
Nyt, kun tähän asiaan ollaan tekemässä muutosta — ikävää, että ministeri Ihalainen kerkisi juuri poistua — toivoisin, että tässä kohdassa kuitenkin sitten tässä salissa oltaisiin tarkkoina, ettei kävisi sellaista tilannetta, että tulemme tahtomattamme ja huomaamattamme luomaan lain, jolla teemme mahdolliseksi erittäin matalan työnteon Suomessa, luomme tämmöisen matalapalkka-alan tämän tuen avulla. Se on vaikea asia, mutta se pitää pystyä tekemään siten, että sillä oikeasti tuetaan ihmisiä, saadaan se sinne välityömarkkinoille, minkä avulla sitten pystytään auttamaan ihminen oikeaan työhön. Lisäksi silloin, kun ihminen on näissä tukitöissä, sellainen lainkohta pitäisi pystyä purkamaan, että kesken tämän tuetun työllistämisen tätä henkilöä ei voida palkata avoimille työmarkkinoille, vaikka siellä olisi paikka auki ja henkilö sinne soveltuisi, sen takia, että projekti on kesken.
Täysistunto 86/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle työeläkelakien ja eräiden niihin liittyvien lakien Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin edellinen puhuja lopetti. Eli meillä on todellakin olemassa tässä sellaisia kohtia, mihin on kiinnitettävä huomiota jatkossa — ja tiedän, että on tulossa lakiesityksiä eduskunnankin käsiteltäväksi — esimerkiksi se, että silloin kun haetaan työkyvyttömyyseläkettä, niin vakuutuslaitoksen lääkärin ei tarvitse nähdä potilasta, kun hän kirjoittaa tämän epäävän päätöksensä. Olen tehnyt muun muassa lakiesityksen siitä, että aina kun lääkärintodistus annetaan, lääkärin täytyy vakuuttaa kunniansa ja omantuntonsa kautta tämä lääkärintodistus oikeaksi. Tällainen velvollisuus on kaikilla muilla paitsi vakuutusyhtiöiden ja Kelan lääkäreillä. Siitä seuraa se, että he voivat kirjoittaa lääkärintodistuksia ilman, että edes näkevät potilasta.
Toinen epäkohta on se, että jos esimerkiksi 15 asiantuntijalääkäriä on antanut todistuksen siitä, että henkilö on työkyvytön, ja jos kuitenkin Kelan tai vakuutusyhtiön lääkäri päättää, että hän on työkykyinen, niin olisi ehkä kohtuullista, että tälle henkilölle myönnettäisiin ja maksettaisiin matkat, jotta hän saisi suullisen kuulemisen, jotta henkilöt näkisivät, onko sitä vasenta kättä oikeasti olemassa vai eikö sitä ole olemassa. Jos ei kirjoitettuun tekstiin voi uskoa, niin sitten ehkä näyttö joskus auttaisi siinä.
Toivoisin, että silloin kun puhutaan näistä asioista, niin mentäisiin joskus tuon rahan mahdin sijasta ihan ihminen edellä ja katsottaisiin sen ihmisen sen hetkistä tilannetta. Tiedän, että siellä katsotaan sitä, onko mahdollisuus uudelleenkouluttautua tai missä päin Suomea asuu, mutta jos sattuu asumaan sellaisella paikkakunnalla, missä ei koulutusmahdollisuuksia ole, niin silloin se on aika vaikeasti toteutettavissa oleva asia.
Täysistunto 86/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle työeläkelakien ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta (24.9.2014)
Maria Tolppanen (ps):
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Juuri tätä kokonaisuutta minäkin tässä peräänkuulutan, ja lähinnä perustan sen siihen, mitä Trafi tällä hetkellä jo vaatii liikennöitsijöiltä, minkälaista koulutusta ja minkälaista koulutusta omistajakuljettajille ja myöskin työntekijöille. Nämä koulutukset ovat erittäin kalliita, ja ne vievät aina yhden työpäivän. Paitsi että sieltä on ihminen pois töistä, sen lisäksi se maksaa erittäin paljon.
Siellä on myös sellaisia kummallisuuksia. Kerron lyhyen esimerkin: Ihmiseltä, joka oli omistajakuljettaja, vaadittiin, että hänen pitää mennä ensiapukoulutukseen. Hän oli käynyt ensiapukoulutuksen noin vuosi takaperin, mutta tämä koulutus ei Trafille kelvannut sen takia, koska ei voi tietää, minkälaista koulutusta sillä kurssilla annetaan. Sen jälkeen hän joutui menemään Trafin koulutukseen, ja siellä oli täsmälleen sama kouluttaja ja sama kurssi, minkä hän oli käynyt silloin vuotta aikaisemmin, mutta hän joutui maksamaan sen ja auto oli pois ajosta sen päivän, elikkä se tuo aikamoiset kustannukset.
Eli kuka valvoo sitten tätä valvojaa, ettei tämä valvominen mene aivan yli? Siinä täytyy olla jonkinlainen järki siinä toiminnassa. Pitää katsoa myöskin sitä, mikä takaa sen yrittämisen mahdollisuuden ja mikä takaa sen toimeentulon mahdollisuuden ja milloin tämä sääntely ja erilaisten valvomisten siirtäminen sinne tai tänne kasvaa esteeksi sille varsinaiselle toiminnalle, mitä esimerkiksi yrityksissä tehdään.
Olen tehnyt muun muassa lakiesityksen siitä, että aina kun lääkärintodistus annetaan, lääkärin täytyy vakuuttaa kunniansa ja omantuntonsa kautta tämä lääkärintodistus oikeaksi. Tällainen velvollisuus on kaikilla muilla paitsi vakuutusyhtiöiden ja Kelan lääkäreillä. Siitä seuraa se, että he voivat kirjoittaa lääkärintodistuksia ilman, että edes näkevät potilasta.
Toinen epäkohta on se, että jos esimerkiksi 15 asiantuntijalääkäriä on antanut todistuksen siitä, että henkilö on työkyvytön ja jos kuitenkin Kelan tai vakuutusyhtiön lääkäri päättää, että hän on työkykyinen, niin olisi ehkä kohtuullista, että tälle henkilölle myönnettäisiin ja maksettaisiin matkat, jotta hän saisi suullisen kuulemisen, jotta henkilöt näkisivät, että onko sitä vasenta kättä oikeasti olemassa vai eikö sitä ole olemassa. Jos ei kirjoitettuun tekstiin voi uskoa, niin sitten ehkä näyttö joskus auttaisi siinä. Toivoisin, että silloin kun puhutaan näistä asioista, niin mentäisiin joskus tuon rahan mahdin sijasta ihan ihminen edellä ja katsottaisiin sen ihmisen sen hetkistä tilannetta. Tiedän, että siellä katsotaan sitä, että onko mahdollisuus uudelleenkouluttautua tai missä päin Suomea asuu, mutta jos sattuu asumaan sellaisella paikkakunnalla, missä ei koulutusmahdollisuuksia ole, niin silloin se on aika vaikeasti toteutettavissa oleva asia.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Vähän hämmästelen kyllä sitä — oikeastaan tämän olisi pitänyt olla tietysti vastauspuheenvuoro, mutta meneehän se näinkin — mitä edustaja Myllykoski tuossa sanoi, että pitäisi porkkanan avulla antaa kunnille vielä lisää joitakin tehtäviä, joita kunnat voisivat tehdä ja sitten sitä kautta saada niitä säästöjä. Kyllä minun mielestäni nyt tällä hetkellä on kunnille jo siirretty ihan tarpeeksi tehtäviä. Rauhoitetaan nytten tämä tilanne tässä vaiheessa ja katsotaan tästä eteenpäin, mitä pystytään tekemään. Nämä, mitä tässä lakiesityksessä on esitetty, ovat hyviä asioita, ja se on erittäin hyvä asia, että otetaan hyvät käytännöt nopeasti esille. Ja tosiaan toivon, että mikäli se hyvin lähtee käyntiin, niin ei sitten keskeytetä siihen kahteen vuoteen vaan jatketaan siitä eteenpäin vielä sitä ja viedään hyviä käytänteitä eteenpäin.
Kaikkinensa se, mikä tulee olemaan ongelma ihan varmasti, on se, miten kunnat kykenevät hoitamaan ne velvollisuutensa, mitä niillä jo tällä hetkellä on. Sinne ei todellakaan kaivata tällä hetkellä yhtään enempää lisävelvoitetta, ei porkkanalla eikä omenalla. Kyllä sieltä kuntapäättäjiltä löytyy tietotaitoa ja lujaa tahtoa siihen, että nyt tästä on puskettava läpi. Ja on pystyttävä viemään nämä asiat läpi siten, että myöskin ne kunnan kaikkein heikompiosaiset selviävät tästä rymmäköstä. Se tulee olemaan erittäin vaikeaa, koska heillä ei valitettavasti ole sitä rahaa kantaa siihen yhteiseen kekoon. Meidän, joilla on rahaa, pitää antaa vähän heille ja auttaa heidät tämän rommakon yli.
Keskustelu asiasta… — Jaa, edustaja Myllykoski.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Jatkan siitä mihin edellinen puhuja lopetti. Eli meillä on todellakin olemassa tässä sellaisia kohtia, mihin on kiinnitettävä huomiota jatkossa ja tiedän, että on tulossa lakiesityksiä eduskunnankin käsiteltäväksi. Esimerkiksi se, että silloin kun haetaan työkyvyttömyyseläkettä, niin vakuutuslaitoksen lääkärin ei tarvitse nähdä potilasta kun hän kirjoittaa tämän epäävän päätöksensä. Olen tehnyt muun muassa lakiesityksen siitä, että aina kun lääkärintodistus annetaan, lääkärin täytyy vakuuttaa kunniansa ja omantuntonsa kautta tämä lääkärintodistus oikeaksi. Tällainen velvollisuus on kaikilla muilla paitsi vakuutusyhtiöiden ja Kelan lääkäreillä. Siitä seuraa se, että he voivat kirjoittaa lääkärintodistuksia ilman, että edes näkevät potilasta.
Toinen epäkohta on se, että jos esimerkiksi 15 asiantuntijalääkäriä on antanut todistuksen siitä, että henkilö on työkyvytön ja jos kuitenkin Kelan tai vakuutusyhtiön lääkäri päättää, että hän on työkykyinen, niin olisi ehkä kohtuullista, että tälle henkilölle myönnettäisiin ja maksettaisiin matkat, jotta hän saisi suullisen kuulemisen, jotta henkilöt näkisivät, että onko sitä vasenta kättä oikeasti olemassa vai eikö sitä ole olemassa. Jos ei kirjoitettuun tekstiin voi uskoa, niin sitten ehkä näyttö joskus auttaisi siinä. Toivoisin, että silloin kun puhutaan näistä asioista, niin mentäisiin joskus tuon rahan mahdin sijasta ihan ihminen edellä ja katsottaisiin sen ihmisen sen hetkistä tilannetta. Tiedän, että siellä katsotaan sitä, että onko mahdollisuus uudelleenkouluttautua tai missä päin Suomea asuu, mutta jos sattuu asumaan sellaisella paikkakunnalla, missä ei koulutusmahdollisuuksia ole, niin silloin se on aika vaikeasti toteutettavissa oleva asia.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, oletteko tietoinen siitä, että jos henkilö on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja on ammatiltaan autonkuljettaja, hän ei saa työpaikkaa, ellei hän hanki tätä ammattipätevyystutkintoa, ja että työttömälle työnhakijalle ei kukaan maksa tätä tutkintoa, hän joutuu maksamaan sen työttömyyspäivärahoistaan? Se raha on löydyttävä, jos hän haluaa tehdä ammattiaan vastaavaa työtä jatkossa. Tässä on kyllä semmoinen kohta, johon toivoisin, että arvon ministeri voisi puuttua. Jonkinlainen helpotus täytyy tulla ja kenties valtiolta jotakin apua siihen, että ihmiset pääsevät takaisin työelämään. Jos työpaikkoja on tarjolla, mutta niiden eteen me rakennamme tällaisia barrikadeja, ollaan kyllä aikamoisella tiellä, sellaisella tiellä, joka vie tätä maata vain entistä pahempiin syövereihin kuin missä se jo tällä hetkellä on.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Kun me puhumme työttömyydestä ja työttömyyden hoidosta — en tiedä, mutta minä henkilökohtaisesti olen joutunut muuttamaan työn perässä useampaankin kertaan, vaihtamaan paikkakuntaa ja hankkimaan uuden kodin, jos olen saanut hyvän työpaikan. Asiat muuttuvat kyllä sillä tavalla. Tietysti sanotaan, että se ei kuulu enää tähän päivään, mutta kyllä se, kuulkaa, kuuluu. Jos työpaikat eivät ole siellä, missä ihmiset ovat, niin ihmisten on mentävä sinne, missä työpaikat ovat. Näin se vain on, jos halutaan elää. Tietenkin siinä voi inhimilliset tekijät ottaa huomioon ja täytyykin ottaa huomioon, mutta kategorisesti ei voi sanoa, että ei voisi käydä työssä kauempana vaikka jollakin toisella paikkakunnalla, jos kerta työssä pitää olla. Mutta kun saadaan työ toiselta paikkakunnalta, niin tärkeää on korvaaminen sille ihmiselle, joka sinne töihin menee. Nyt oletetaan, että töihin pääsee henkilö, joka on ollut työttömänä, on pitkäaikaistyötö. Hän saa työpaikan ja saa siitä palkkaa 1 580 euroa, joka on muuten aika yleinen ensimmäisen työpaikan tai aloittavan työpaikan kuukausipalkka aika monella alalla. Jos siitä ostaa sitten junalipun ja käy esimerkiksi Vaasasta Seinäjoella töissä, se on 400 euroa per kuukausi. Siinä ei kovinkaan paljon auta se, että siitä saa jonkinlaisen verohuojennuksen tai että se tulee vuoden päästä.
Tässä, arvon ministeri, on se kohta, jossa valtion pitäisi tulla apuun. Nämä työmatkat pitäisi antaa tähän päälle, jos kerta pitkän matkan päästä siellä töissä käy, jotta työssä käyminen taas kannattaisi sille ihmiselle, jotta ei tehtäisi niitä pitkiä työpäiviä ja pitkiä työmatkoja siten, että siitä joudutaan vielä maksamaan enemmän kuin siitä, että maataan kotona ja syljeksitään kattoon. Nämä työnteon esteet täytyy pystyä tästä maasta poistamaan.
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, jatkan siitä mihin edustaja Lindström jäi, eli jos tähän asiaan ei puututa, niin tämä mahdollistaa sitten tämän Caymansaaret -menettelyn. Se vain valitettavasti on näin sitä kautta, että jos ei ole tätä kiinteää kotipaikkaa, niin silloin pystytään taas sitten kierrättämään, ja se on harmaan talouden kaikkein suurin muoto ehkä.
Mutta kaikkinensa tämä lakiesitys on erittäin hyvä, erittäin kannatettava. On hyvin paljon mahdollista, että tässä tullaan puuttumaan ihan huomaamatta myöskin ihmiskauppaan, kun kiristetään näitä lakeja, ja se on erittäin hyvä asia.
Tosin täällä sanotaan näin, että esimerkiksi tilaajan selvitysvelvollisuutta täydennettäisiin velvollisuudella selvittää sopimuspuolten lakisääteinen työterveyshuolto ja sitten sen lisäksi lähetettyjen työntekijöitten osalta myöskin yksityiskohtaiset säännöt sopimuskauden ajalta näistä työnantajan velvollisuuksista sen mukaan, mitä Euroopan unionin sääntelyn perusteella ei voida edellyttää heidän työnantajaltaan. Eli jos ei heidän työnantajallaan ole velvollisuutta hoitaa näitä velvollisuuksia, niin miten ne sitten hoidetaan? Miten se valvotaan, että ne tulevat kuitenkin hoidettua, jos kerran EU-säädös ei sitä vaadi?
Toinen asia, mitä jäin ihmettelemään, kun on tämä 10 000 euron raja: onko nyt näin, että se on jäämässä sinne, että jos on verovelkaa alle 10 000 euroa, niin sitä ei tarvitse ottaa huomioon, kun näillä veloilla on kuitenkin taipumus kasvaa kuten lumipallolla eteenpäin? Erittäin hyvää tässä on sen sijaan se, että sanktiot nostetaan nyt kunnolla, jotta siitä olisi myöskin yrityksille jonkinlaista haittaa, jos näitä asioita ei hoideta.
Mutta kaksi asiaa: jos Euroopan unionin säädösten perusteella työnantajan ei tarvitse hoitaa tiettyjä sosiaaliasioita ja tiettyjä työterveyshuollon asioita ja vakuuttamisasioita ennen muuta, niin miten ne sitten hoidetaan?
Maria Tolppanen (ps):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, jatkan siitä mihin edustaja Lindström jäi, eli jos tähän asiaan ei puututa, niin tämä mahdollistaa sitten tämän Caymansaaret -menettelyn. Se vain valitettavasti on näin sitä kautta, että jos ei ole tätä kiinteää kotipaikkaa, niin silloin pystytään taas sitten kierrättämään, ja se on harmaan talouden kaikkein suurin muoto ehkä.
Mutta kaikkinensa tämä lakiesitys on erittäin hyvä, erittäin kannatettava. On hyvin paljon mahdollista, että tässä tullaan puuttumaan ihan huomaamatta myöskin ihmiskauppaan, kun kiristetään näitä lakeja, ja se on erittäin hyvä asia.
Tosin täällä sanotaan näin, että esimerkiksi tilaajan selvitysvelvollisuutta täydennettäisiin velvollisuudella selvittää sopimuspuolten lakisääteinen työterveyshuolto ja sitten sen lisäksi lähetettyjen työntekijöitten osalta myöskin yksityiskohtaiset säännöt sopimuskauden ajalta näistä työnantajan velvollisuuksista sen mukaan, mitä Euroopan unionin sääntelyn perusteella ei voida edellyttää heidän työnantajaltaan. Eli jos ei heidän työnantajallaan ole velvollisuutta hoitaa näitä velvollisuuksia, niin miten ne sitten hoidetaan? Miten se valvotaan, että ne tulevat kuitenkin hoidettua, jos kerran EU-säädös ei sitä vaadi?
Toinen asia, mitä jäin ihmettelemään, kun on tämä 10 000 euron raja: onko nyt näin, että se on jäämässä sinne, että jos on verovelkaa alle 10 000 euroa, niin sitä ei tarvitse ottaa huomioon, kun näillä veloilla on kuitenkin taipumus kasvaa kuten lumipallolla eteenpäin? Erittäin hyvää tässä on sen sijaan se, että sanktiot nostetaan nyt kunnolla, jotta siitä olisi myöskin yrityksille jonkinlaista haittaa, jos näitä asioita ei hoideta.
Mutta kaksi asiaa: jos Euroopan unionin säädösten perusteella työnantajan ei tarvitse hoitaa tiettyjä sosiaaliasioita ja tiettyjä työterveyshuollon asioita ja vakuuttamisasioita ennen muuta, niin miten ne sitten hoidetaan?
