Related Articles
Viime viikolla minulla oli ilo vierailla alueemme viidessä eri koulussa juttelemassa eduskunnan työstä ja osastani siinä.
Kiitos alakoululaisten kiinnostuksesta Huutoniemellä ja Ylistaron Kirja-Matin koululla, arvokeskusteluista Övningskolassa sekä hyvistä väittelyistä Lyskalla, kahdella kielellä Suomen suurimmalla kaksikielisellä lukiokampuksella! Oli hienoa tavata lapsia, nuoria ja opettajia ja kurkistaa hetkeksi heidän arkeensa ja työhönsä.
Viime viikkoina ja kuukausina olemme keskustelleet kiihtyvässä tahdissa kestävyysvajeesta ja leikkauksista. Ja varsin hyvästä syystä. Valtiontalous on saatava kestävälle pohjalle. Ratkaisu ei ole kuitenkaan kasvun mahdollisuuksien näännyttäminen.
Jos jossain, niin kaikissa Suomen kouluissa on näkyvissä valtava määrä potentiaalia uuteen kasvuun. Koulutuksesta tinkiminen on väärä tie. Varsinkin tällaisina aikoina juuri siihen on panostettava. On ilahduttavaa, että opetusministeriön toimenpiteet ovat pienentäneet opetusryhmien keskimääräistä kokoa ja suurten opetusryhmien osuus on lähes puolittunut vuodesta 2008. Alakoulussa oppilaita on nyt luokalla noin 20 ja yläkoulussa noin 17. Työ ei ole kuitenkaan vielä valmis.
Opetusministeriön esitys opetusryhmien pienentämisen rahoituksen jatkamiseksi on kannatettava. Rauhallinen oppimisympäristö edistää opetuksen laatua ja oppimistuloksia.
Meillä monilla on harhaluulo siitä, että suomalaisten koulutustaso olisi erityisen korkea. Näin ei enää ole. Suomen suhteellinen asema väestön koulutustason suhteen on laskenut 90-luvun alun ensimmäiseltä sijalta sijalle 18.
Hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan kuuluu suunnitelma korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisestä. Nuorille on annettava aito mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiään ja siitä edelleen kohti työuraa. Tämä on olennaista kestävyysvajeenkin paikkaamiseksi. Kohdennuksessa on oltava kuitenkin tarkka, jotta ei turhaan kouluteta nuoria aloille, joilla ei ole työvoimatarvetta.
Toinen harhaluulo on, että Suomi olisi erityisen edistynyt tietotekniikan käyttäjä. Kansainvälisissä vertailuissa paljastuu, että Suomi ei tässäkään ole edelläkävijä. Kouluissamme tietotekniikkaa käytetään vaihtelevasti. Joissakin kunnissa ja kouluissa näin tehdään päivittäin, mutta toisaalla vähäisesti. Esimerkiksi lukiolaisista vain reilu kymmenes käyttää tietotekniikkaa päivittäin koulussa.
Meillä on paljon koneita, mutta niitä käytetään muita maita vähemmän. Kasvaako uusia nokioita näin?
Joskus kuulee sanottavan, että Pohjoismaat ovat liian tyytyväisiä omaan erinomaisuuteensa. Teemme monia asioita hyvin, mutta välillä on tarvetta toimia pysyäkseen kärryillä.
Onkin tervetullutta, että Suomi on päättänyt tehdä yhteistyötä Viron kanssa koulutuspilvipalveluiden kehittämisessä. Hankkeen tavoite on lisätä digitaalisten materiaalien ja uusien oppimismuotojen käyttöä molemmin puolin Suomenlahtea. Viro on sähköisissä palveluissa edelläkävijä. Uskon, että yhteistyö kiihdyttää myös Suomen edistysaskelia.
Miapetra Kumpula-Natri
Kansanedustaja (sd.) Vaasa
