Luin lehdestä, että Vaasan viimeinen sydänkirurgi on irtisanoutunut. Järkyttävä uutinen. Vaasan keskussairaalan sydänkirurgia on toki ollut liipasimella aikaisemminkin, mutta silloin järki voitti ja potilaat saivat tarvitsemansa hoidon omassa sairaalassaan.
Nyt leikkausta tarvitsevan potilaan on mentävä muualle operoitavaksi. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että jonotusajat pitenevät ja leikkaukset vaikeutuvat.
Lisäksi kiireellisissä tapauksissa, esimerkiksi onnettomuuksissa, joissa on saanut piston keuhkoon tai sydämeen, saattaa apu olla liian kaukana jos se on Seinäjoella tai vielä pahempaa, jossain yliopistosairaalassamme.
En ole vakuuttunut siitä, että lopettamalla sydänleikkaukset Vaasasta saadaan säästöjä aikaiseksi. Potilaan kuljettaminen toiselle paikkakunnalle maksaa ja hoito toisessa sairaalassa maksaa aivan yhtä paljon, kuin omassa sairaalassakin.
Tässä tulee hakematta mieleen, valmistellaanko tälläkin siirtymistä hallituksen eittämään sote-malliin ja ervaan. Erikoissairaanhoidon palveluita ei enää jatkossa keskussairaaloista saa. Jos näin on, on se hengenvaarallista erikoissairaanhoitoa tarvitseville potilaille.
Toimintojen alasajoa ei kuitenkaan kannattaisi tehdä ehdoin tahdoin ennen hallituksen varsin levällään olevaa soite-uudistusta. Tällä hetkellä tilanne on se, että sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko vaikuttaa varsin skeptiseltä. Se ei ole ihme, eihän koko hankkeella näy loppua. Tätä uudistusta on nyt tehty kaksi vuotta.
Alkujaan se oli Kataisen hallituksen kärkihankkeita kuntauudistuksen kanssa. SDP yritti vaikuttaa sote-malliin vaihtamalla ministerin puolessavälissä hallituskautta. Maria Guzenina-Richardson laitettiin jäähylle ja Susanna Huovinen otettiin tilalle. ei ollut mikään salaisuus, että sosiaali- ja terveispuolen ministereillä ei ollut yhteistä säveltä, mutta ei sitä näytä tuoneen vaihdoskaan. Huovinen uskoo edelleen malliin. Nyt mallintamiseen on kutsuttu mukaan myös oppositio.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että hallituksen ainoana murheena on se, minkälainen hallintomalli olisi hyvä. Itse sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseva kansalainen on sysätty syrjään.
Minun mielestäni keskeisin asia pohdittavaksi olisi nyt se, miten saada palvelut pysymään keskussairaaloissa ja ennen kaikkea maaseudulla. Jos toimitaan, kun Vaasan sydänosaston asiassa, karkaavat maaseudun lääkäripalvelut kymmenien kilometrien ja vaikeissa tapauksissa satojen kilometrien päähän. Tosiasia on kuitenkin se, että väestö vanhenee ja vanhuus ei tule ilman ylimääräistä remppaa, tule kolotusta sinne ja kutinaa tänne.
Tässä vaiheessa olisi jo syytä paneutua siihen, miten saada tähän maahan tarpeeksi lääkäreitä perusterveydenhoitoon ja keskussairaaloihin. Kummallista, että lääkäreitä ei saada työnsä pariin, kuin suurella rahalla. Kunnat joutuvat maksamaan moninkertaisen palkan käyttämilleen vuokralääkäreille verrattuna omiin palkattuihin lääkäreihin. Tässä olisi uudistuspohtimista kerrakseen.
Maria Tolppanen
Kansanedustaja , ps.
Vaasa